tag:blogger.com,1999:blog-2554628350855102687.post8250290844858540098..comments2022-03-26T15:18:36.318+02:00Comments on LEPPOISTAMINEN - yksinkertaista mutta monimutkaista: Kohtuullistaminen elitististä?Unknownnoreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-2554628350855102687.post-34546900225810871822010-04-09T12:39:44.940+03:002010-04-09T12:39:44.940+03:00Päädyin sivuillesi mutkan kautta, mutta olen iloin...Päädyin sivuillesi mutkan kautta, mutta olen iloinen että päädyin. Kiitos näistä viisaista ajatuksista, joita olen saanut lukea. <br /><br />Voisin kommentoida useaakin tekstiäsi, mutta päädyin tähän. Erityisesti minuun kolahti tuo mainitsemasi toimittajan kommentti, että kuka eläkkeet maksaa, jos kaikki kohtuullistavat. Siinä on nimittäin yksi niistä suurista harhoista, joka on saanut minut(kin) roikkumaan tukahduttavassa palkkatyössä. En voi lopettaa palkkatyötä tai edes pitää välivuotta/taukoa, sillä miten minun tulevalle eläketurvalleni sitten käy? Olen laskeskellut vuosia siihen, kun pääsen eläkkeelle (noin parikymmentä vielä...) eli toisin sanoen, kun minulla on mahdollista aloittaa sellainen elämä jossa viihdyn.<br /><br />Sitten alkoivat puhumaan eläkeiän nostamisesta. Mitä, vielä lisää vuosia pakotettuna istumaan tässä näyttöpäätteen äärellä, tuijottamassa samaa töllöä, kädet, niska, selkä jäykkinä naputtelemaan numeroita ja kirjaimia jonnekin bittiavaruuteen..<br /><br />Olen pitkään pohtinut ratkaisua. Miten saada hengähtää? Miten saada aikaa itselle? Vuorotteluvapaa? No mutta se on ohi vuodessa ja sen jälkeen jälleen tätä samaa. <br /><br />Kunnes satuin kuulemaan tuon Ylen tarinan downshiftingistä. On siis vaihtoehto! Ja on paljon muitakin ihmisiä, jotka haluavat elää tämän vaihtoehdon mukaisesti. Ottaa elämänsä haltuunsa.<br /><br />Pitää siis olla jotain mitä kohtuullistaa. Olen omasta mielestäni haalinut itselleni tavattoman paljon tätä työn tekoa. 10 tuntia päivässä, joka ainut tunti tuntuu kurjalta. Siinäpä minulle paikka kohtuullistaa!<br /><br />Kohtuullistaminen ei kohdallani tarkoita sitä, että jäisin kotiin makaamaan sohvalle. Ei. Minun kehoni suorastaan huutaa toimintaa. Onhan se selvä, jo 15 vuotta tätä yhtä ja samaa istumista päivästä toiseen. Haluan nauttia luonnosta ja kauniista päivistä. Tällä hetkellä minun tuurillani kesälomani ovat sateisen pilvisiä, ja ne kauniit päivät joudun kököttämään tässä töllön äärellä. Haluan valita milloin olen ulkona nauttimassa päivästä ja milloin taas töllön äärellä. Haluan oman ajankäyttöni omaan haltuuni.<br /><br />Entä sitten raha? Mistä luovun, kun palkkapäivänä tulee pienempi tilipussi? Olen pitkään pohtinut myös tarpeetonta kuluttamista. Ihmettelen ylimpien päättäjiemme kommentteja, että yksityinen kulutus pitäisi saada kasvuun. Olenhan minäkin harrastanut shoppailua ja haalinut tavaraa ympärilleni, mutta kerta toisensa jälkeen olen joutunut toteamaan, ettei se olekaan tuottanut sitä onnea, josta hankintahetkellä haaveilin. Sielläpä nuo nurkissa pölyttyvät, turhat tavarat.<br /><br />Entäpä sitten ruoka? Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten paljon meillä menee ruokaa haaskuun. Jos olisi enemmän aikaa, pystyisi kentis jääkaapinkin sisällön hyödyntämään paremmin. Tällä hetkellä sitä ei yksinkertaisesti jaksa edes ajatella, korkeintaan silloin kun jokin epämääräinen möykky lähes kävelee itsestään jääkaapista roskikseen.<br /><br />Olen siis päässyt ajatuksissani alkuun oman elämäni kohtuullistamisessa. Se ajatus on voimaannuttava. Valinta on käsillä. Irtaudun pelosta ja hyppään vapauteen.<br /><br />- SaaraAnonymousnoreply@blogger.com