Kaikki aika hyötykäyttöön?

Pariisi 2010

Aikaan voi suhtautua kuten rahaan ja ajatella sitä investointina, jolle pitää saada mahdollisimman hyvä tuotto. Jos huomaa kalenterissaan kahden tunnin aukon, sille on löydyttävä hyödyllistä käyttöä.

Jos arvioi pääsevänstä töistä klo 18.00 ja seuraava meno on klo 20.00, syntyneen aikaikkunan (tökkii tämä uudissana, mutta käytänpä kuitenkin) voi käyttää kieliharjoitteluun, ammatilliseen kehittymiseen, itsensä sivistämiseen tai muuhun sellaiseen tai muuhun vastaavaan kylvötyöhön.

Toki noin voi tehdä ja onhan se fiksuakin. Jos tuollainen on pysyvä elämanasenne, voi kuitenkin kysyä, onko se viisasta.    

Ylen Elävässä arkistossa on dokumentti "Dahlströmin lähikauppa" vuodelta 1988. Se kertoo nuorehkosta miehestä, joka pitää lähikauppaa ja opiskelee samalla. Hän pitää putiikkiaan auki niin pitkään kuin se on mahdollista. Muita työntekijöitä ei ole, joten hänelle riittää kodiksi asuntovaunu, koska hän käy siellä vain nukkumassa. Siivoaminenkin kestää vain kymmenen minuuttia. Vähäiset menot pienentävät yrittäjäriskiä.

Hän on jo ekonomi, mutta jatkaa opintojaan. Hän on järjestänyt liiketilaansa nurkkauksen, jossa hän voi opiskella aina, kun hänellä ei ole asiakasta. Aikaa säästääkseen hän "lukee" sanomalehden kuuntelemalla sen töiden ohessa kasetilta ja ruotsin kielellä, koska se on hyödyllistä.

Kunnioitettavaa. Ei voi kuin hattua nostaa.

Tavoitan hyvin Dahlströmin ajattelutavan ja luulen sen ainakin osittain johtuvan kauppakorkeaopinnoista.

Toivon kuitenkin, että hän on tehnyt tuota vain rajallisen ajan. Minua huolettaa, mitä hänelle kuuluu nyt. Onko hän säilyttänyt terveytensä?

Uskon, että aikaan on syytä investoida myös rentoutumalla. Useissa tapauksissa se voi tuoda jopa paremman tuoton, jos sitä ajattelee. Ainakin elämä on rikkaampaa, jos siihen mahtuu muutakin kuin työtä ja unta.

Arvostan kovasti Dahlströmin yrittäjähenkeä. Joudumme joissakin elämänvaiheissa venymään, jotta selviämme hankalista tilanteista, mutta kannattaa pyrkiä aikaa myöten saamaan elämänsä tukevammalle pohjalle.  





 

Leppoistajan paha kierre

Herttoniemi kasvaa

Olin hukannut verokorttini. Minulla oli töissä verottajalta tullut kuori, mutta siinä olikin mätkyni toisen osan lasku.

Tutustuin verottajan nettisivujen hyvään palveluun, jolla voi tilata uuden verokortin ja tilasin sellaisen postitse toimitettavaksi suoraan palkkakoordinaattorille. Ilmoitin hänelle sähköpostitse. Paluuposti kertoi, että se tarvitaan viimeistään maanantaiaamuna tai muuten veroja pidätetään seuraavasta palkasta 60 %:a. No way!

Lähdin iltapäivätuntien jälkeen verottajan palvelupisteeseen Kaisaniemeen. Sain jonotusnumeron 901 ja menossa oli 770 tai jotain. Siinä meni pitkälti toista tuntia. Sitten vein kortin Vallilan toimipisteeseemme.

Kun olin kotona, aikaa oli palanut ainakin kolmisen tuntia. Olihan se tavallaan leppoisaa istua, odottaa vuoroansa viihdyttäen itseään napit korvissa ja lukien kirjaa.

Leppoistajan paha kierre?

Tarkoitan sitä, että kun väsyy, allkaa hutiloida. Kun hutiloi, joutuu käyttämään aikaansa paikkuuhommiin, kuten minä tässä. Kun aikaa menee hukkaan, sitä jää vähemmän rentoutumiseen ja palautumiseen. Väsymys lisääntyy ja tulee taas paikkaushommia ja niin edelleen.

Hyvä kierre menee tietenkin toisin päin. Kun lepää riittävästi, on skarppi eikä paperit mene hukkaan. Palkinnoksi saa lisää aikaa rentoutumiselle.


Hei Anu, Anu ja Minna. Hauskaa kun hyppäsitte leppoistamisvankkureille. Lämpimästi tervetuloa mukaan!


PS. Voikohan mätkyjä laittaa suoraveloitukseen?

"Rahat riittämään" - Heikin talouskoulu: Yleistä

Talouden hallitsemiseksi kannattaa käyttää kahta pankkitiliä. Yksi on palkkatili ja toinen toimii rahavarastona. Taulukkolaskentaohjelma auttaa niiden sisältöjen järjestelemisessä.

Palkkapäivänä tai mahdollisimman pian sen jälkeen jyvitän saadun palkan osiin tulevien menojen hoitamiseksi. Jätän palkkatilille rahat ruokaan, juokseviin kotitalousostoksiin sekä 200 euroa puskuriksi, jotta minun ei tarvitse olla huolestunut tilinylityksistä.

Inhoan kuittien keräämistä ja niiden summien laskeskelemista. Niinpä ruokamenot saavat vain mennä palkkatililtä ja sillä siisti. Jos rahaa on jatkuvasti selvästi liikaa tai liian vähän, säädetään ruokarahan suuruutta. Maksan miltei kaikki pankkikortilla.

Jos nettopalkka pysyy samana, jyvitys käy helposti, koska voi vain kopioida aikaisemman jaon. Aina voi myös säätää, jos on tarvetta. Jyvityksen avulla tiedän, mihin on varaa.

Muut jyvitetyt rahat siirrän rahavarastotilille, josta suurin osa maksuista hoituu itsestään suoraveloituksina. Minun ei tarvitse murehtia hukkuneista laskuista tai siitä, muistanko hoitaa asiat ajoissa. Rahat karttuvat kuukausittain esimerkiksi sähkölaskuihin ja suoraveloitus hoitaa maksun automaattisesti kolmen kuukauden välein.

Vähennän tapahtuneet suoraveloitukset rahavarastotilin ao. taulukkolaskelman sarakkeesta palkkajakson mittaan tai viimeistään ennen seuraavaa palkkajyvityksen yhteydessä. Nämä voisi poistaa "ronttina", mutta kun tykkään täsmällisyydestä tällaisissa asioissa, poistan ne yksitellen ja oikaisen erot. Ei tästä varmaan suurta hyötyä ole, mutta näyttää kauniimmalta.

Rahavarastotilille varatuista eristä kertyy vähitellen mukava summa, joka toimii myös vararahastona äkkinäiseen tarpeeseen. Sieltä voi "lainata" ja maksaa vähitellen takaisin.  


Aikaisemmat osat:

Johdanto


  

Slow life vai proper life?

Termi "Slow life" ilmaisee paremmin korostunutta eläman rauhallisuuden valintaa kuin vain vauhdin tuunausta sellaiseksi, että siinä jaksaa. Kohtuullistaminen ilmaisee tämän paremmin. "Proper life" voisi muutoin sopia "Slow lifen" vastineeksi, mutta mielestäni se on liian väljä.   

Vauhdin tuunaamisen tarve voi perustua elämän kokemiseen liian kiireiseksi tai jaksamisongelmiin. Syynä voivat olla myös erilaiset sairaudet. Jos on saanut uniapneadiagnoosin, on syytä pohtia syntyjä syviä ja säätää vauhtia. Slow life -opit voivat olla avuksi.   

"Rahat riittämään" - Heikin talouskoulu: Johdanto

Mihin ne rahat katoavat? Mihin ihmeeseen panin sen laskun? Onko minulla varaa tähän? Inhoan kuitteja! Miten selviän syksyn isosta lääkärimaksusta? Olenkohan muistanut maksaa kaikki? Taasko pikalaina avuksi?

Elämältä kuulostaa vai mitä? Niin tuttua arkea myös minulle.

Tulojen ja menojen tasapainottaminen on minulle tuttua taistelua, jota on kestänyt vuosikymmeniä. Seitsenhenkisessä taloudessa pääsääntöisesti yhden hengen tulojen varassa rimpuilemisessa on ollut tietämistä. Lapset ovat lentäneet kotoa joten nyt on jo helpompaa setviä taloutta.

Olen kehittänyt vuosien saatossa järjestelmää, joka helpottaa taloudenpitoa. Siinä on elämän ironiaa, että se toimii varsin hyvin nyt, kun pahin lienee ohi. Hyvä näinkin. Järjestelmä suo minulle mielenrauhaa, kun tiedän suunnilleen missä mennään ja paperisotaa on aika vähän.

Menettelytapani tuo leppoisuutta elämään ja olen ajatellut nyt kuvata sitä vähitellen tässä blogissani. Voit vapaasti käyttää sitä hyväksesi. Mukavaa, jos se auttaa sinuakin.

Toimin taannoin viitisen vuotta talouspäällikkönä, mikä on kovasti auttanut minua tässä asiassa. En ole kuitenkaan kehittänyt laskentatoimen teorioiden näkökulmasta oikeaoppista järjestelmää vaan olen saanut aikaan työkalun, joka ei perustu lillukanvarsien lajitteluun, mutta silti pitää talouden järjestyksessä.

Toivon tämän "Rahat riittämään" -retken toimivan crowdsourcing -hengessä siten, että jos ja kun keksitte parannusideoita järjestelmään, laitatte kommentteina niitä meille kaikille yhteiseksi iloksi ja hyödyksi.

Kysymys on ajattelutavasta, millä raha-asiat voidaan pitää järjestyksessä mitä tahansa yksinkertaista taulukkolaskentajärjestelmää apuna käyttäen.

Katso vieläkö 110-vuotias hehkulamppu palaa

Kirjoitin maaliskuussa tyrmistyneenä dokumentista, jossa kerrottiin tuotteiden suunnitellusta vanhentamisesta. Hehkulamppuhuijaus näkyy taas Ylen Areenassa 13.12. saakka.

Kyse on tuotteiden tarkoituksellisesta suunnittelemisesta sellaisiksi, että ne kestävät vain osan siitä ajasta, jonka ne voisivat kestää. Tarkoituksena on saada enemmän myyntiä aikaan. Ohjelman nimi viittaa 1920-luvulla vaikuttaneeseen lampputeollisuuden kartelliin, jossa oli sovittu hehkulampun pisimmäksi kestoajaksi 1000 tuntia, vaikka se voisi olla paljon enemmän.

Yhdysvalloissa on Livermoren paloasemalla sellainen hehkulamppu, joka on palanut jo 110 vuotta. Tästä pääset katsomaan webkameran kautta, vieläkö ikivalo palaa ja tästä pääset sen fanisivuille.

Nailonsukat on aikoinaan kehitetty niin kestäviksi, että niillä voi hinata autoa. Eihän sellainen ole mikään järkevä business ja niinpä insinöörit komennettiin suunnittelemaan heikommat versiot, joissa silmä juoksee.

Me hölmöläiset ostamme kiltisti uudestaan ja uudestaan sellaista tavaraa, joka voisi kestää vaikkapa koko ikämme. Dokumentissa haastateltu emeritusprofessori nimesi kolme tekijää, joihin ilmiö perustuu. Ne ovat mainonta, suunniteltu vanhentaminen ja rahoitus.

Ostitko viimeisimmän kännykkäsi käteisellä? En minäkään. Näinhän se menee. Operaattorit mainostavat jatkuvasti uusia malleja niputettuina kytkykauppoihin, joissa laitekustannus hautautuu mukavasti puhelinlaskuun vaikkapa pariksi vuodeksi. Teknisesti vimpaimet kestäisivät pidempään, mutta kuka nyt samaa kapulaa montaa vuotta käyttäisi? Suunniteltu vanhentaminen toimii siten, että uudet mallit uusin ominaisuuksin saavat vanhat tuntumaan museoesineiltä.

Sen verran lievennän, että toki tekninen kehitys kyseisellä alalla menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja oikeita parannuksia syntyy luontaisesti useammin kuin kypsemmillä aloilla kuten autoteollisuudessa.    

Onnellisuuden jäljillä 4: Miksi republikaanit ovat demokraatteja onnellisempia?

Nobelin talouden muistopalkinnon jakaja Daniel Kahnemann toteaa Onnellisuuden jäljillä -ohjelman haastattelussa, että ihmisten onnellisuuden kriteerit ovat hyvin perinteisiä. Hyvät tulot, hyvä koulutus, arvostus ja vakaa perhe-elämä ovat tällaisia. Varallisuuden lisääntyminen vaikuttaa myönteisesti koettuun onnellisuuteen, mutta pitkässä juoksussa vaikutus on vähäinen.

Sosiaalisuuden merkitys on suuri. Sillä kuinka paljon on tekemisissä ystävien kanssa, on voimakas yhteys onnellisuuteen.

Erikoinen löydös on se kuinka paljon vakaumus vaikuttaa onnellisuuden kokemukseen. Kahnemannin mukaan republikaanit ovat paljon onnellisempia kuin demokraatit. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että ensin mainitut kokevat maailman olevan oikeudenmukainen paikka ja että heidän menestyksensä on heidän omaa ansiotansa. Demokraatit taas ajattelevat, että maailma on epäoikeudenmukainen paikka elää.

Mitä tuo tarkoittaa? Tuottaako yksilön voimakas subjetiivisuus arvioissaan enemmän onnellisuutta kuin analyyttinen ote? Liittykö asia moraaliseen kehittyneisyyteen?

Lawrence Kohlberg on esittänyt mallin ihmisen moraalikehityksen vaiheista.

Wikipedian mukaan Kohlbergin vaiheet ovat:

1. Auktoriteetin rangaistuksen uhalla synnyttämä tottelevaisuus.
2. Oman edun tavoittelu reilun pelin säännöillä tapahtuvana, kaikkia osapuolia hyödyttävänä vaihtona.
3. Hyvien ihmissuhteiden moraali, johon kuuluvat kiltteyden ja yleisemmin hyvän maineen käsitteet sekä huolenpito toisesta. Tässä vaiheessa tärkeiksi käsitteiksi kehittyvät myös luottamus, uskollisuus, kunnioitus ja kiitollisuus.
4. Moraali vastuuna yhteiskunnan hyvinvoinnista; sääntöjen ja lakien noudattaminen yhteiseksi hyväksi.
5. Moraali yhteiskuntasopimuksena ja abstraktina yksilön oikeuksien hyväksymisenä.
6. Yleisiin oikeudenmukaisuuden periaatteisiin nojautuva moraali, jossa yksilöillä on arvo itsessään.

Mitä korkeamman tason yksilö tavoittaa, sitä analyyttisempi ja objektiivisempi näyttää hänen näkemyksensä olevan. Asteikko näyttäisi ainakin piilevästi tukevan Kahnemannin tulkintaa.

Psykologian mukaan persoonallisuutemme on perimän ja olosuhteiden seurausta. Vaikuttaa siltä, että omaa perimäänsä ja kyvykkyyttänsä korostavat yksilöt pystyvät kokemaan onnellisuutta ilman syyllisyyttä paremmin kuin ne, jotka painottavat olosuhteiden merkitystä.

Vai onko kyseessä taas 90-luvun kaikkien asioiden selittäjä itsetunto? Jätetään sen pohdinta toiseen kertaan.  

Lämpimästi tervetuloa mukaan Leena Kärras. Kiva kun liityit joukkoon.


Tässä linkki viimeisimpää taidehistoria-artikkeliini "Barbizonin koulu".

Sompasaaresta.