perjantai 17. huhtikuuta 2009

Tempo giustoa maalaamiseen

Olin tänään taidekoululla. Meitä ohjasi ja kritiikkiä antoi kuvataiteilija Reijo Saarelainen, jonka tapasin ensimmäistä kertaa. Suorastaan tajuntaa tärisyttävä päivä. Reijo osasi niin valaisevasti avata näkymää taiteilijuuden olemukseen.

Kun teosta tekee, sitä ei pidä ajatella suunnitelman kautta. Sellainen kahlitsee prosessia. Ymmärrän tällaisen työskentelyn löytöretkenä. Kun kuvaa kokemusta, eikä näkymää, ja antaa mielen viedä, saattaa löytää tallaamattomille reiteille. Voi tehdä piilevää näkyväksi, sellaista mille ei ole sanoja.

Tällainen vaatii minusta tempo giustoa eli sopivaa rytmiä. Serenitas kuvaa käsitettä tammikuisessa artikkelissaan.

Rytmi vaihtelee maalausta tehtäessä. Se voi olla kiihkeää tai muutoin nopeaa, mutta sitten se voi rauhoittua suvantovaiheeseen, joilloin on tarpeen miettiä. Välillä työ voi olla verkkaista "rapsuttelua". Prosessi etenee luontaisesti, jos tekijällä on luomisvire. Teokselle voi olla myös eduksi, kun laittaa sen lepäämään. Alitajunta saattaa työstää sitä eteenpäin, mutta antaen varmaankin vain idean seuraavaan askeleeseen. Myös tekijän senhetkinen tunnesuhde keskeneräistä työtä kohtaan voi vaikuttaa rytmiin.

Tällaista flow'ta on vaikea aikatauluttaa, jos haluaa antaa työn kehittyä vaalien sen luontaista kasvua. Työ valmistuu, kun valmistuu. Tällainen on kuitenkin ideaalitilanne, jota näyttelyaikataulut yms. rajoittavat.

Edellinen postaus saattaa hämmentää. Se liittyy seminaariin, jossa leppoistaminen oli eilen lyhyesti esillä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Hidas koulu

Carl Honoré pohdiskelee teoksessaan "Slow Elä hitaammin" muiden hitausteemojen mukana myös hidasta koulua ja opiskelua. Hän kertoo Harvardin dekaanin (ilmeisesti ei nyt enää virassa) Harry Lewisin kehoittaneen uusia opiskelijoita ottamaan rennosti. Hän ei kuitenkaan kehoittanut heitä luistelemaan opinnoistaan vaan tarkoitti, että he selviävät raskaasta opiskelusta paremmin antamalla itselleen myös aikaa rentoutua. Ajatteleminenkin tarvitsee vapaata aikaa. Honoré mainitsee muitakin hitaampaa opiskelua tukevia esimerkkejä.


Kun ajattelen omaa opettajan työtäni, yllä mainittu tuntuu uskottavalta. Parempi oppimistulos saadaan keskittymällä olennaisuuksiin ja antamalla opiskelijoille aikaa miettiä ja käsitellä näitä kuin vetämällä tiukkaan ohjelmoituja nippelipitoisia kursseja. Oppitunneille kannattaa jättää riittävästi "löysää", jotta opiskelijat pystyvät riittävästi vaihtamaan ajatuksia uusista teemoista, soveltamaan niitä ja antamaan niideen rakentua mielekkyyksiksi heidän tietoperustaansa.
Näkymä Ambran lähettyvillä Italiassa. Sekatekniikka. Olen tehnyt suuren osan työstä roiskimalla. Se tuntuu toimivan tässä, mutta muuten en ole vielä tyytyväinen. Työssä on jonkinlaista monotonisuutta ja se on liian makea. Luulen tekevenäni siihen vielä jotakin radikaalia.

Näkymä Ambran lähettyvillä Italiassa. Sekatekniikka. Olen tehnyt suuren osan työstä roiskimalla. Se tuntuu toimivan tässä, mutta muuten en ole vielä tyytyväinen. Työssä on jonkinlaista monotonisuutta ja se on liian makea. Luulen tekevenäni siihen vielä jotakin radikaalia.