perjantai 30. marraskuuta 2012

Ei leppoistaminen olekaan tärkeää vaan huokoistelu

Infoähky tai virikehimo tai mikä se lieneekään on taas onnistunut koukuttamaan. Huomaattani olen antanut huokoisuuden hiipua pois olemisestani.





Näin se menee. Aamulla luen Hesaria aamiaispöydässä. Kun kokoan tavaroitani ja puen, kuuntelen radiota. Kun lähden kävellen kohti bussipysäkkiä, kuuntelen korvanapeilla jotakin kiinnostavaa ohjelmaa Ylen Areenasta. Bussissa kaivan kirjan esiin matkalukemiseksi. Kun hyppään bussista, minulla on muutaman minuutin kävelymatka työpaikalle, joten ehdin taas kuunnella hieman Yleä.

Ja niin edelleen ...

Onko tuo nyt niin vaarallista? No on se. Aivoni ovat aamusta lähtien pään ulkopuolelta tulevien virikkeiden ohjauksessa. Vähän niin kuin syöttäisin tietokoneelle jatkuvasti kuvia ja videoita enkä sitten tekisi niille mitään.

Kai aivoja pitää käyttääkin, siis ei vain varastoida niihin raaka-ainetta vaan antaa sinne kertyneen mitä lienee kongitiivisen aineksen muhia ja ristikytkeytyä uudestaan. Sitä kai luovuuskin on.

Meidän on tuotettava jotakin, olkoon se tavaraa, ajatuksia, hoivaa - you name them. Se on ihmisen osa tai mieluummin ihmisyyden olennainen osa. Miksi sitten keskittyisimme vain varastoimaan muiden tuottamaa virikevirtaa. Epäilyttää tuo vuosikausien pänttäysopiskelunkin mielekkyys. Tulipahan vain mieleen.

Jos käytän aikani syötevirran vaalimiseen, se menee hukkaan, jos oikein kärjistetään. Kun annan ajatusten vaeltaa, teen sitä, mitä ihmisen kuuluukin tehdä. Mikää ei voita ihmisaivoja semmoisessa. Toki syötteen vastaanottaminen on tämän edellytys. Kun oikein napakasti raamitetaan, lisätään vielä ajelehtineiden ajatusten saattaminen johonkin edes hieman järjestyneeseen muotoon.

Vaalikaamme huokoisuutta! Leppoistaminen ja downshiftaus ovat aika latteita ilmaisuja, kun niissä viitoitetaan vain yksi suunta, eikä anneta muutokselle ihmisyyden edellyttämää sisältöä.

Lopetetaan leppoistelu ja aloitetaan huokoistelu.

  

torstai 29. marraskuuta 2012

Wishing You High Christmas Performance!

On taas käsillä aika, jolloin aloittelemme joulun suorittamista. Postiluukuista kolahtelevat katalogit ja mainokset virittävät meitä huolestumaan siitä kaikesta, mitä pitäisi muistaa ja mitä pitäisi tehdä. Eihän joulu voi tulla, ellei sitä ole hyvin suunniteltu ja resursoitu.

Olemmehan kaikki ehtineet laatia tietokoneillemme kattavat luettelot , jotka auttavat meitä muistamaan keille kaikille lähetetään joulukortit, keille tavanomaiset joululahjat ja keille sellaiset, että ne varmasti ovat lähettäjänsä näköiset. Niin, onhan ne viimevuotiset listat, mutta olemmeko muistaneet päivittää ne. Ketkä ovat vuoden aikana etääntyneet, ketkä varttuneet, olisiko joku kuollutkin?

Olemmehan muistaneet varata pakastearkkuihimme laadukkaat raaka-aineet kaikille sille, minkä valmistamiseen tarvittava aika pitäisi vielä allokoida kalentereihin. Äh, tämä tuntuu niin proosalliselta. Tarinat rules! Hei, tehdään luova käsikirjoitus jouluamme varten. Tästä tulee meidän oma joulutarinamme, joka joka vahvistaa meidän omaa joulubrändiämme!

Joulukukat? Aivan, keiltäköhän saimme viime vuonna? Pitäisiköhän niitä oikein varata? Ylimääräisiäkin kaiken varalta?

Pitää muistaa vielä Tapaninpäivän viemiset. Entä jos unohtuvat? Onhan jokin kauppakeskus jouluna auki, onhan, onhan? Täytyy olla!

Olemmehan muistaneet varata hirsimökin Full HD - ynnä muin varustuksin ja maustein keskeltä ei mitään, mutta hiihtokeskuksen palveluin?

Riittääkö kinkkuja varmasti kaikille?

Olikohan lasketteluvälineet varmasti kunnossa? Moottorikelkka oikutteli viimeksi. Pitäisikö se huollattaa? Bensaa pitää olla sillä tavoin, ettei tarvitse murehtia. Murtsikat mukaan varalta.

Tavaraa voi tulla mukaan aika runsaasti. Mahtuuko kaikki kyytiin? Pitäisikö ottaa vielä yksi auto? Onkohan ajokortteja tarpeeksi? Onko junapaikat varattu autoille ja porukoille?      

Meidän kannattaa hoitaa tämä projekti huolella ja perusteellisesti, sillä emmekö haluakin olla jouluna rauhassa. Onko ihanampaa tunnetta, kun kaikki on valmista, kun joulu tulee. Saa vain olla. Kaikki on valmista, aivan kaikki. 

Voimme rauhoittua ajattelemaan sitä tärkeintä, sitä joulun tarkoitusta. Joulun tarkoitus? Mitä ihmettä? Mikä kummassa se oli? Tällä kaikella täytyy olla jokin syy!

 

maanantai 26. marraskuuta 2012

Vain hulluko menisi taksilla kauppakeskukseen?

Helsinki 20.9.2012

Jatkan vielä eilistä juttuani eli pääkaupunkiseudun liikenneyhteyksien puimista oman auton käyttöä ja julkisen liikenteen palveluja vertaamalla. Kuten eilisen Hesarin uutisesta kävi ilmi, autolla pääseen nopeammin paikasta toiseen.

Mielestäni julkiseen liikenteeseen kannattaa laskea myös taksit, kimppataksit sekä yhteiskäyttöautot (kuten CityCarClub). Myös vuokra-autot kannattaa ottaa huomioon.

Jos työmatka on sellainen, että sen voi taittaa kohtuullisen kätevästi tavanomaisilla julkisilla, voisivat palvelut toimia runkoratkaisuna liikkumisessa. Jos ei pidä omaa autoa, säästyy rahaa, jolla voi täydentää konseptia ottamalla vaikkapa taksin tai yhteiskäyttöauton silloin, kun se selvästi helpottaa tilannetta.

Voihan myös ajatella, että menee julkisilla niin lähelle kuin kätevästi pääsee ja kävelee loput. Tulisi hyötyliikuntaa, mutta ehkä tämä on jo idealismia.

Tutkimuksessa ei oltu otettu huomioon parkkeerausta, jota vaivaa ei ole tavanomaisia julkisia eikä taksiakaan käytettäessa.

Jos laskee huolella liikkumiskonseptin eri vaihtoehtojen kokonaiskustannukset, saattaa kauppakeskusreissun tekeminen taksilla hyvinkin lyödä leiville, ainakin paluumatkalla.

Toki lapsiperheen menemiset ja tulemiset ovat niin moninaiset, että vaatisi todellista hard core -meinikiä, että vanhemmat jaksaisivat säätää kulkemisia julkisten pohjalta.

Artikkelissa kerrottiin myös, että tulossa on kehä- ja Pisararata sekä Jokeri-linjoja, mitkä parantavat julkisten kilpailukykyä.
 

 



sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Hirveää, vain 15 kauppakeskusta 25 minuutin päässä!

Mannerheimintieltä 16.11.2012


Hesari kirjoittaa tänään tutkimuksesta, jossa on verrattu arjen saavutettavuutta pääkaupunkiseudulla. On selvitetty, miten eri liikennevälineillä pääsee paikasta toiseen. Oma auto luonnollisesti voitti julkisen ja pääsyy kuuluu olevan poikittaislinjojen vähäisyys. Tärkeä ja tarpeellinen tutkimus ilman muuta.

Mutta mutta ... tutkimus kertoo, että autoa käyttämällä suurimmassa osassa aluetta tavoittaa kaikki 31 kauppakeskusta 25 minuutissa auton avulla. Joukkoliikenteen avulla päästään korkeintaan 15:n vastaavassa ajassa.

Minulla ei ole omaa autoa. Kuulun siis tuohon jälkimmäiseen kurjaan joukkoon, jotka pääsevät 25 minuutissa enintään 15 kauppakeskukseen.

Miten minun raukan käy? Voi minua luuseria!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Mitä on laiskuus?



Mitä on laiskuus? Ihmistä voidaan sanoa laiskaksi tai ahkeraksi, mutta niiden välillä on hämärää.

Varhaisessa kristillisessä opetuksessa puhuttiin seitsemästä kuolemansynnistä, jotka olivat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Ei ole oikein soreita ominaisuuksia ja laiskuus on mukana. Näistä pääpaheista katsottiin muiden syntien olevan seurauksena.





MTV3:n Helmi tutki, mitä suomalaiset pitävät pahimpina taakkoinaan, joista he haluaisivat päästä eroon. "Voittaja" oli laiskuus (30 %), toisena oli täydellisyyden tavoittelu (16 %) ja kolmantena syyllisyys (15 %). Vastaajia oli yli 4.000, joten kyllä tulos jotakin merkinnee.

Yllättävä voittaja. Usein puhutaan perisuomalaisesta kateudesta, mutta tässä se ei sijoittunut edes mitaleille.

Vastaajat kokivat laiskuudeksi sellaiset asiat kuin lenkille lähdön vaikeus tai imuroimisen kauhea "ylivoimaisuus". Sama henkilö voi tuntea sekä laiskuutta että täydellisyyden tavoittelua.

 
 


SuomiSanakirjan mukaan laiska on "työntekoon, ponnistukseen haluton, työtä vierova, mukavuudenhaluinen, yrittämätön, viitsimätön, tarmoton, veltto, vetelä."

Kukapa ei olisi tuntenut itseänsä joskus - ehkä useinkin - veltoksi tai ponnistukseen haluttomaksi asettauduttuaan mukavasti köllöttelemään sohvaan ja tultuaan sitten syystä tai toisesta velvoitetuksi nousemaan pikaisesti ylös.

Kai tämän ilmiön voi jakaa ainakin kahteen tyyppiin - tilapäiseksi ja pitkäaikaiseksi. Jos nyt "laiskottaa" eikä jaksa nousta vastaamaan pöydällä soivaan kännykkään niin mitä sitten? Voihan soittaa takaisin, kun on hetken hörvähtänyt.

 
 

Jos taas elämätavaksi on muodostunut sohvalla löhöily päivästä ja kuukaudesta toiseen, on tilanne vakavampi, varsinkin jos siihen liittyy muiden passuuttaminen. Silloin voi ennustaa hankaluuksia tulevaisuudessa. Ymmärrettävää se toki on, jos kyseessä on vaikkapa syvä masennus.

Haitanneeko tuo myöskään, jos kesälomallaan viettää pidempääkin aikaansa vaakatasossa?

No se imurointi? Miksi tuntea syyllisyyttä, jos ei pitkän päivätyön jälkeen huvita imuroida, ellei sitten vieraita ole tulossa? Ongelma asiasta tulee, jos ei koskaan huvita.


Kuvat Tuileries'n puistosta Pariisista kesältä 2011





lauantai 10. marraskuuta 2012

Herttoniemen taivasnäyt

Asumme seitsemännessä asutussa kerroksessa talossa, joka on pienen kukkulan päällä Helsingin Herttoniemessä. Olohuoneemme suurin ikkuna antaa kohti länttä, mistä johtuen tulemme usein huomanneeksi erityisen näyttävät auringonlaskut. Tässä kuitenkin kaksi tämänpäiväistä aamuaurinkoa:













Kun tulen olohuoneeseen ja näen komean spektaakkelin taivaanrannassa, tekee mieleni napata
kamera ja useinmiten se halu johtaakin toimintaan.

Kuvauspuuhissa saattaa minulla mennä pitempikin tovi, koska näkymää voi kuvata eri kohdista ja se muuttuukin koko ajan. Tämä on aika leppoisaa hommaa kunhan muistan olla ottamatta sitä turhan vakavasti. Pyöriipähän yksi blogi vähän vähemmälläkin vaivalla. Sopivan spontaania täytepuuhaa.

Jos haluat vilkaista, sivusto löytyy täältä.