tiistai 21. heinäkuuta 2009

Tutustelua Ranskassa

Arvelin, ettei tällaisessa Strasbourgin kaltaisessa isossa kaupungissa niin vain verkotuta (äh, kyllästyttää tuo termi) paikallisten kanssa slow travel -aatteen tyyliin. Eipä niitä paljoa ole kehittynytkään, mutta jotakin kuitenkin.

Olemme tutustuneet kahteen paikalliseen suomalaiseen yrittäjään. Toinen pitää kirjakauppaa ja toinen design -liikettä.
Lääkäripalveluja olemme saaneet äidinkielellä strasbourgilaiselta lääkäriltä, joka on äitinsä puolelta suomalainen.

Asuntomme varsinaisen vuokralaisen kautta olemme tutustuneet kanadalaissuomalaiseen, joka on harjoittelijana Euroopan neuvostossa. Hän aloitti huhtikuun alussa ja palaa pian Suomeen.




No entäs ranskalaiset? Jotain sentään. Teimme pitkän junareissun Lyoniin ja Roche la Moliereen, jossa asuu ranskalainen tuttavaperheemme Jean-Yves ja Pascale kuopuksensa kanssa. Kaksi vanhempaa lasta ovat jo lentäneet pesästä, mutta tapasimme heistäkin nuoremman. Vietimme heidän kansaan muutaman mukavan päivän ja saimme tutustua ranskalaiseen elämään sisältä päin. Olimme tavanneet viimeksi 14 vuotta sitten.
Saimme kutsun asuntomme omistajaparin Francoisen ja Jeromen luo kahville jokin aika sitten. He ovat molemmat muusikkoja ja isäntä harrastaa maalaamista (sic!). Oli mukava todeta jakavamme samanlaisen elämäntyylin siinä, että he asuvat kaupungissa, heillä ei ole autoa ja he käyttävät vastaavaa car sharing -palvelua (Auto'trement) kuin me Suomessa (CityCarClub).
Eilen Francoise nappasi meidät mukaansa läheiseen Thomas -kirkkoon, jonka olimme luulleet olevan suljettu remontin vuoksi. Albert Schweitser on toiminut urkurina kyseisessä temppelissä. Francoisen ystävä - urkujen soiton professori - oli harjoittelemassa konserttia varten ja Francoise oli menossa kuuntelemaan. Eräs aktiivinen seurakuntalainen kuitenkin kaappasi meidät huomaansa ja esitteli meille pitkään kirkon esineitä sekä niiden ja itse kirkon historiaa. Se oli mukavaa ja mielenkiintoista.

Olemme luonnostaan alkaneet käyttää lähella olevia palveluja kuten Epicerie Antonio -ruokakauppaa ja paria leipomoa. Saara pyrkii käyttämään tiettyä apteekkia, josta saa asiantuntevaa palvelua. Tällaisiin on alkanut kehittyä pikkuhiljaa hyvänpäiväntuttavuuksia. Tavanomaisiin fraaseihin se tosin rajoittuu mitättömästä paikalliskielen hallinnastamme johtuen. Erään taidetarvikeliikkeen myyjän kanssa on syntynyt miellyttävä asiakassuhde. Hän on erittäin pätevä ja puhuu englantia.

Tämän Pierre-Louisin kanssa kohtasimme sattumalta ja vaihdoimme muutaman sanan. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Olen lähettänyt hänelle kuvia, mutta en tiedä, ovatko menneet perille.
Ranskalaisilla on tapana tervehtiä tai hyvästellä outojakin arkisissa satunnaiskohtaamisissa. Kahvilapöydästä lähdettäessä naapuripöydästä saatetaan sanoa Aurevoir hyvästiksi, vaikka mitään keskusteluja ei olisi ollutkaan. Eihän tuollaisesta voi olla pitämättä.

Kuvat ja teksti: Heikki Honkala

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Strasbourg - vanhaa keskellä ja uutta ympärillä.

Strasbourgin keskusta on saari, jolla matka pohjoisrannasta eteläiseen on runsas kilometri ja poikkisuunnassa hiukan enemmän. Asuntomme on saarella etelärannan tuntumassa, joten pääsemme kävellen melkein mihin vain. Peruspalvelut ovat lähellä.



Europalatsit ovat ulkopuolella, mutta lenkkeilyasenteella niitäkin pääsee jalan ihmettelemään.
Metropolialue ulottuu pitkälle keskustan ulkopuolelle. Minusta on hienoa, että keskustan talokanta on säilytetty varmaan ainakin 90 %:sesti vanhana. Näin yleisvaikutelma on historiallinen.




Yllä näkymät ns. Petit Francesta (Pikku Ranska) ja Kleberin aukiolta. Ei tuo ensin mainittu minusta Ranskalta näytä, mutta tämä onkin seutua, jolla kulttuurit ovat kohdanneet ja myös törmänneet.
Ulkopuolella on runsaasti uudempaa rakennuskantaa; teollisuutta, kerrostaloja jne. Tässä näkymä raitiotielinja A:n päätepysäkiltä Hautepierre Maillonilta.


Tällainen kaupunkirakenne tarvitsee oivaltavaa otetta liikennesuunnitteluun, jotta asukkaat eivät ole liian riippuvaisia autoista. Tuntuu siltä, että siinä on onnistuttu. Ainakin keskusta vaikuttaa ystävälliseltä jalakulkijoille ja pyäräilijöille. Voisikohan järjestelmää kutsua vaikkapa slow trafficiksi (Onkohan jo liian leppoisaa?).



Aiheesta enemmän tuonnempana.

Kuvat ja teksti: Heikki Honkala