perjantai 27. huhtikuuta 2012

Solmio kuin ruokalappu

Tässä on oikea vintage -solmio. Taitaa olla 80-luvulta. Aivan teknisesti hyväkuntoinen, mutta melkein tuo ruokalapuksi kävisi.

Solmion kuosi on hillitty ja ajaton. Mutta tuo leveys. Miksi tuntisin itseni koomiseksi hahmoksi, jos laittaisin tämän vaatekappaleen kaulaani ja esiintyisin julkisesti? Voi olla, että vika on minussa.

Tällainen kravatti kaulassa on statement.

Joku nuori mies voisi laittaa päähänsä 60-luvun miesten arkihatun, tiedättehän, sellainen kapealierinen, jossa on painaumat "kokan" kummallakin puolella ja henkselit roikkumaan vapaana alhaalla. Housuissa olisi varmaan sivutaskut polvien tienoilla. Jalkaan hän laittaisi ehkä 60-luvun tyyliset koripallotossut.

Tämä nuorimies voisi tulla tapaamaan minua niin voisin ripustaa tämän vintage -solmioni hänen kaulaansa pisteeksi i:n päälle. Jos sinua kiinnostaa, tervetuloa!

Sanovat minua babyfaceksi, mutta en sittenkään kehtaisi sonnustautua kuvaamaani asuun. Jos haluaisin brändätä itseni moiseksi anakronismiksi, asia olisi toinen. Se taiteilija, tiedättehän? Ei ei ja ei.

Ei istu luontooni. Ei millään. Taiteen tekeminen on minulle jotakin aivan muuta. Opettajanakin näyttäisin tuossa asussa säälittävältä.


Teea, kiva kun hyppäsit mukaan vauhdin säätämisen pohdintarattaille. Lämpimästi tervetuloa!





keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Slow fashion, sustainable fashion, ei kun ajattomuus

Muoti tarkoittaa tiettynä ajankohtana vallitsevaa tyyliä tai tapaa. Lyhytaikaisuus on sille ominaista.

"Slow fashion", josta Nyt kirjoitti äskettäin, tarkoittaa hidasta muotia. Lyhytaikainen on siis samalla hidasta? Artikkelissa kerrottiin, että hidasta muotia suunnitellaan - toisin kuin Zara tekee - ajan kanssa. Valmistuksessa käytetään ekologisia ja kestäviä materiaaleja. Tyyli ei vanhene aivan heti.

Hyviä asioita nuo. Voisivat korvata kokonaan fast fashionin.

Haastateltu disainari suunnitteli mallistoa kesälle 2013. Silloin siis on tarkoitus korvata jotakin vanhempaa.

Parempi vaihtoehto olisi "kestävä muoti" eli sustainable fashion. Silloin tuotteiden elinkaari olisi vielä pidempi ja vaatteet voisivat olla käytössä niin kauan kuin ovat teknisesti kelvollisia.

Käytin taannoin poplaria, joka oli kuulunut edesmenneen appeni garderoopiin. Oli muuten tyylikäs ja kestävä. Voi pojat! Malli oli ajaton ja siinäpä meille oikea termi. Ajaton.

Tuollainen takki voisi olla käytössä koko aikuisiän ja ehkäpä siirtyä vielä seuraavaankin polveen.

Ohessa pari kuvaa kravatistani, joka on mielestäni ajaton. Solmio ei ole liian kapea (no, ehkä pikkuisen) eikä liian leveä. Kashmir -kuvio on aina muodissa. Arvelen, että solmukin on vanhempi kuin kuopuksemme, joka on muuttanut pois kotoa ajat sitten. Vieläkin kyseistä kravattia joskus käytän, vaikka harvoin noita sivistyksen suikaleita enää tarvitsee kaulaan kiertää.

Minäkin olen nyt muotibloggaaja, heh.  

Eikö muuten myös vintage -solmioita voisi käyttää ihan rinta rottingilla?








maanantai 23. huhtikuuta 2012

Vaihteetkin tehdään käyttöä varten


Englannin kielen sana shift tarkoittaa vaihtamista ja sitä tarvitaan, kun puhutaan auton vaihteiston käyttämisestä.

Kun vaihdetaan pienemmälle, vauhti hidastuu, mutta veto paranee. Jos halutaan matkan sujuvan nopeammin ja olosuhteet sallivat, vaihdetaan isommalle. Vahvaa vetoa ei tarvita, koska tie on tasainen eikä ylämäkiä näy. Annetaan auton lipua ja vaihdekepin levätä.

Ymmärtääkseni auto kestää parhaiten, kun ajetaan aina kuhunkin tilanteeseen sopivimmalla vaihteella.

Jos jatkuvasti downshiftataan, mistään ei tule mitään. Jos taas pykäliä vaihdetaan vain ylöspäin, huomataan pian järjen jääneen lähtöpisteeseen. Ei pelkällä kolmosellakaan pärjätä joka paikassa.

Yksinkertaista, eikö totta?

Mitäpä tässä kiivailemaan downshiftauksen tai upsiftauksen puolesta. Ajetaan aina sopivimmalla vaihteella.

Mukava kun tulitte a_nnamari ja Suvenkeiju mukaan. Lämpimästi tervetuloa!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Lainaisitko omaisuuttasi tuntemattomalle?

"Painava pilvi" Vanhankaupunginlahdella

Äskettäisessä radiohaastattelussa keskusteltiin esineiden yhteiskulutuksen mahdollisuuksista. Tapoja todettiin olevan monia. Haastatteleva toimittaja esimerkiksi kertoi omistavansa ompelukoneen kahden ystävänsä kanssa.

Kahden läheiseni perheet käyttävät samaa autoa siten, että se on toisella perheellä työpäivinä ja toisella viikonloppuisin. Tarpeet limittyvät sopivasti. Kärry palvelee isompaa perhettä kakkosautona.

Olen joskus kuullut kerrottavan maanviljelijöille olevan vaikeaa omistaa yhteistä puimuria, koska on hankala sopia käyttövuoroista. Se onkin ymmärrettävää, koska kyseessä on tärkeä työväline, jonka käyttö rajoittuu lyhyeen aikaan ja säätkin vaihtelevat.

Haastateltava (Vesa-Matti Lahti, Sitra) ehdotti sellaista käytäntöä, että yksityiset ihmiset vuokraisivat autoaan halukkaille silloin kuin eivät itse sitä tarvitse. Tuntuu äkkiseltään hyvin utopistiselta. Missä kunnossa se sitten palautetaan ja klommojakin voi tulla? Haastateltava kertoi, että mukaan tarvitaan välittäjä, joka on vakuuttanut toiminnan.

Olemme huolissamme ympäristön kestävyydestä ja luonnonvarojen riittävyydestä. Ongelmat tuntuvat suunnattomilta, mutta kuitenkin asioille voidaan tehdä paljon, jos halutaan. Ruuan haaskaamisessa olisi sijaa savotalle, selviäisimme paljon vähemmällä sähköllä jne.

Helsingin seudulla on jo hyviä autojen yhteiskäyttöpalveluja tarjolla. Uusi idea veisi asian vielä pidemmälle.  Tarvittaisiin sellainen järjestelmä, joka kertoisi yksityishenkilöiden ( ja miksei yritystenkin) autoista, mitkä ovat vapaina, missä ne ovat, kuinka kauan ja millä hinnalla. Ei luulisi olevan hankalaa nykytekniikan avulla.

Kun Citycarclubin tietojärjestelmä osaa automaattisesti laskea matkan ja ajan, tämän pitäisi tehdä se sama yksityisautoille. Jos omistaja käyttää työmatkoihin julkisia palveluja, hän voisi vapauttaa autonsa maanantaista perjantaihin yhteiskulutukseen ja peittää omia autokulujaan saamillaan maksuilla.

Hinnoittelun pitäisi tietenkin tuottaa enemmän kuin auton käyttö- ja pääomakulut lainauksesta.

Ei autojen tarjoamiseen varmaan ryntäystä tulisi, mutta antaisi halukkaille sivutulolähteen ja joillekin tarvitseville autoja käyttöön. Ehkä joku voisi saada toimeentulonkin hankkimalla käytettyjä autoja, kunnostamalla ja huoltamalla niitä sekä pitämällä niitä tarjolla muiden käyttöön.  


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Fiona Timantti on mestaripriorisoija

Pohdiskelin toissa vuonna elämän aktiviteettien karsimista ja priorisoimista Ajattelun ammattilaisen ohjeiden pohjalta:

Vapaa-ajan puuhieni siilikonsepti
Elämän raivausta

Ajattelun ammattilaisen idea aiheesta voidaan mielestäni tiivistää ohjeeseen "Tutki mitkä toimet elämässäsi tukevat toisiaan eli luovat synergiaa. Keskity näihin ja karsi muut pois.".

Yle on aloittanut uuden ohjelmasarjan, Blogistanian, jossa kerrotaan kiinnostavista bloggaajista. Ensimmäinen osa kertoi Outi Pyystä, joka tekee muotivaatteita käytetyistä materiaaleista ja kirjoittaa puuhistaan blogissaan OutsaPop Trashionissa. Toisen osan päähenkilö on modisti, joka kirjoittaa blogiaan Diamond Stashia nimimerkillä Fiona Timantti.

Miten Ajattelun ammattilaisen priorisointiohjeet liittyy näihin?

Fiona Timantin elämä näyttää minusta aivan näiden ohjeiden mukaan rakennetulta. Hän tekee työkseen hattuja liiketilassa, jossa on ollut hattukauppa iät ja ajat. Liike on osittain oikeastaan museo. Siellä on vanhoja hattuja nähtävillä. Fiona päivittää englanninkielistä blogiaan hengästyttävän ahkerasti ja on saanut valtavan määrän seuraajia. Iltaisin hän kulkee kirpputoreilla etsimässä materiaalia. Hän toimii vintage -ajattelun pohjalta. Hänen lempiteemansa on burleski, jolla on kuulemma oma tapahtumansakin, johon modistimme tietenkin osallistuu. Aikaa vietetään muiden burleskifanien kanssa.

Fionan elämän eri piirit muodostavat tiukan punoksen, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Synergiavaikutus lienee valtava.

Minä voisin teoriassa toimia samoin. Minun olisi luovuttava päivätyöstäni. Aikani veisi maalaaminen, teosteni markkinointi ja aiheesta bloggaaminen - englanniksi tietenkin. Olen kuvataitelija sekä KTM, jonka pääaine on markkinointi. Bloggauskokemustakin on runsaasti. Vaikuttaa huikealta synergia-aarteelta.

Mutta en halua. Kokisin elämänpiirini liian kapeaksi. Minä en tahdo juuttua työhuoneeseeni. Haluan työskennellä opiskelijoitteni kanssa, seurustella mukavien kollegojeni kanssa, nauttia säännöllistä palkkatuloa, rönsyillä mielenkiintojeni mukaan ja ennen kaikkea viettää aikaa läheisteni parissa.

En sano kuitenkaan "En koskaan". Jos elinpäiviä riittää, voi nykypakettini muuttua.

Löytyy elämästäni hieman synergiaakin. Minulla on markkinoinnin opetuksen lisäksi useita Taide ja kulttuuri -kursseja vedettäväni.


Kiva kun tulit mukaan Johannes Hirvaskoski. Lämpimästi tervetuloa!