sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Onko tehtävä uraa?


Kyllä ja ei, sanoisin. Olen kantanut huolta työurani aikana siitä, että cv:ni näyttää sellaiselta, että voi saada töitä. Työni on ollut perheeni pääsääntöinen tulolähde ja siksi sen jatkuminen on tuntunut tärkeältä. Tästä on seurannut, että olen ponnistellut säilyttääkseni työpaikkani ja että yhden työsuhteen päättyessä on ollut toinen odottamassa. Ei tämä ole aina onnistunut.



25.2.2013

Kun neuvottelee uudesta työpaikasta, on ehyt cv hyvä selkänoja. Työsuhteiden on syytä olla kohtuullisen pitkiä eikä niiden välillä saisi olla merkittäviä katkoja. Jos joukossa on lyhyitä pestejä ja pitkiä katkoja, ne on syytä pystyä selittämään järkevästi.

Tuolta se on tuntunut, kun munat ovat olleet samassa korissa. Kun olen ponnistellut varman päälle, vaimolleni on jäänyt liian suuri osa siitä kaikesta muusta.

Jatkuvuuden välttämättömyys riippuu alasta. Ymmärtääkseni esimerkiksi rakennusalalla työn tarjonta vaihtelee niin paljon, että katkoja tulee väkisin.

Onko työuran oltava johdonmukainen ja nousujohteinen? Mielestäni uran olisi hyvä näyttää siltä, että uudessa työpaikassa on aina voinut käyttää karttunutta kokemusta hyväkseeen. Minun urallani tosin ei ole aina näin käynyt. Eräässä vaiheessa jouduin aloittamaan lähes nollasta, kun siirryin talouspäällikön tehtäviin. Oli otettava sitä, mitä oli tarjolla. Työ tekijäänsä opetti, mutta päivä oli pitkä.

Rekrytoijat varmaan pitävät nousujohteisista urista. Se on ymmärrettävää. Ihminen kaipaa vaihtelua ja haasteita, tosin eivät kaikki ihmiset. Kun yksi työ opittu, se voi alkaa tuntua pitkästyttävältä ja on luonnollista kokeilla siipiään vaativammassa tehtävässä.

 Joskus käy niin, että siirtyminen tapahtuukin horisontaalisesti. Minulla on ollut hyötyä ammatillisen opettajan hommissani aikaisemmasta liike-elämän kokemuksesta. Uusi työkuva on tuonut mukanaan uudet haasteet.

Hyvin nousujohteisen uran hinta voi olla kova. Jos on lapsia, suhde näihin voi jäädä etäiseksi, kun työpäivä tapaa loppua vasta sähkövalon loisteessa. Eläkepäivien koittaessa voi joutua miettimään, että kukahan tuo puoliso pohjimmiltaan on.

Mietin välillä kuullessani minua nuorempien vaihtavan työpaikkaa lyhyenkin pestin jälkeen tai jättävän työnsä lähteäkseen vaikkapa kiertämään maapalloa, että onko aika muuttunut. Luottaako nykyrekrytoija siihen, että työnhakijaan kannattaa panostaa, jos hänen cv:nsä on resuinen? En tiedä. Ehkä asenne muuttuu, kun nämä nuoret ovat vakiintuneet ja ovat rekrytoimassa työntekijöitä.



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Lisää vaihtoehtoja liikkumiseen Helsingissä


Hienoa, että saamme lisää joustavuutta liikkumiseen Helsingissä. Meillä on ennestään hyvä perusverkosto, joka rakentuu bussi-, juna- ja metroreittien varaan. Näitä voidaan mainiosti täydentää tilanteen tai fiiliksen niin vaatiessa autojen yhteiskäyttö-, taksi ja autovuokrauspalveluilla.




Autojen yhteiskäyttöpalveluja tarjoavat City Car Club ja Smart Travel ovat saaneet uuden kilpailijan, kun Kortteliauto on aloittanut toimintansa. Uuden tulokkaan järjestelmä muistuttaa vanhoista enemmän Smart Travelia, koska näissä molemmissa tavalliset autonomistajat toimivat resurssina. Tässä on mainiota se, että kaupungin autokanta ei lisäänny eli olemassa olevat resurssit tulevat paremmin hyödynnetyiksi. Kun uusia autoja ei tarvita ja vanhat seisovat vähemmän parkkiruuduissaan, pysäköintialan niukkuus helpottuu.

City Car Clubilla on ainakin se etu, että autokalusto on nuorta ja siitä huolehditaan hyvin.

Toinen palvelu, joka tuntuu erityisen houkuttelevalta, on Kutsuplus-palvelu. Siinä pikkubussin voi tilata lähipysäkilleen ja ajaa sillä päämääränsä lähipysäkille, mutta siitä lähemmin myöhemmin.