keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Autoa ei aina kannata omistaa - Oliivi Autot Oy lisää valinnanvaraa autojen yhteiskäyttöön


Helsingissä autotonta hemmotellaan runsailla julkisilla liikennepalveluilla. Tarjolla on hyvä ja laaja bussiverkosto sekä metro, joilla "pääsee jo pitkälle". Jos haluaa välillä päästä nopeammin perille, taksin saa ainakin tänne Herttoniemeen todella nopeasti. Yleensä auto odottaa jo ulko-oven edessä, kun on laskeutunut hissillä alimmaiseen kerrokseen.

Jos tarve on semmoinen, että auto alla ja itse ajettuna tuntuu sopivimmalta ratkaisulta, vuokra-autoja on runsaasti tarjolla ja vaihtoehtona sille on vielä autojen yhteiskäyttöpalvelu eli carsharing. Se on järkevä tapa yhdistää autoilun ja julkisen liikenteen palvelujen etuja ja vähentää kummankin haittoja. Vanhastaan alalla kilpailevat CityCarClub, O2 Media ja Smart Travel, joiden palvelukonseptit tosin poikkeavat toisistaan melko paljon. Tietääkseni CCC ja O2 ovat saman omistajan hallussa nykyään.

Mainospalkki
Lähde: www.oliivi.org
Nyt tarjonta yhteiskäytössä laajenee, sillä alalla aloittelee toimintaansa uusi tulokas Oliivi Autot Oy, jolla on ympäristöystävällisenä kilpailuetunaan tarjolla pieniä sähköautoja. Nettisivusten perusteella he rakentavat parkkipaikkojen ja latauspisteiden verkostoaan, joten ilmeisesti autoja tulee tarjolle eri puolille Helsinkiä.

Sähköautoksi yhtiö on valinnut italialaisen Tazzari Zeron.


Lähde: www.oliivi.org

Jään mielenkiinnolla seuraamaan uuden tulokkaan edistymistä. Kokeilemaankin kuuluu pääsevän kuudella eurolla.



maanantai 27. helmikuuta 2012

Miten ekopaasto sujuu

Käynnistän usein tietokoneen jo etukäteen, kun tiedän aikovani puuhata sillä jotakin. Se saattaa siinä sitten odotella pitempäänkin ja sähköä jauhaantuu. Tänään töistä tultuani en käynnistänytkään sitä ja tässä sängyssä nyt köllötellen kirjoittelen vaimoni vähäpäästöisemmällä läppärillä, joka on vapaa, koska omistaja nuokkuu tuossa kainalossani.

Työkoneeni ei hurissut tänään ollenkaan, koska se jäi kotiin. Käytän luokissa niihin asennettuja koneita ja työpisteessäni kone kehrääkin melkein turhaan, jos sen aamulla käynnistän. Jos hoidan hommat luokissa, käynnistelytkin vähenevät.

Ruokarintamalla tuli menestystä ja takapakkia. Lounaalla onnistuin välttämään yrttilihapullien kiusauksen ja valisemaan kalavaihtoehdon, mutta kotona odotti lihamureke, jota vaimo oli laittanut useammaksi päiväksi.

Hissit olen toistaiseksi onnistunut laistamaan tänään.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ekopaastolupaukset 2 ja 3

Palasimme eilen talvilomamatkalta ja ekopaaston sommittelu on hieman viivästynyt.

Ensimmäinen lupaukseni koski pidättäytymistä tietokoneen pitämisestä turhaan päällä (1. Sammutan tietokoneen aina, kun en käytä sitä. Jos tarvitsen pikaisen nettitiedon, hoidan se läppärillä, jos se on vapaa.) Tätä voisin soveltaa myös työpaikalla.

Toinen lupauspykäläni on tämä:

2. Lupaan välttää punaisen lihan syömistä paaston aikana.

Kokeilen miten tämä sujuu. Tietääkseni naudanlihan ekologinen jalanjälki on huomattavan suuri verrattuna esimerkiksi siipikarjaan. En kuitenkaan jätä häränpihviä syömättä, jos sellainen eteen tarjoillaan.

Minua ei huvittaisi piinata itseäni enemmillä pykälillä, mutta tulkoon vielä kolmas.

3. Lupaan välttää hissin käyttöä paaston aikana.

Tällä haastan itseäni, sillä asumme seitsemännessä asutussa kerroksessa. Olen aiemmin harrastunut porraskäytävänhiihtelyä, mutta se on jäänyt. Aloitetaanpa uudestaan.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Ekopaastolupaus 1

Ekopaasto lähenee. Aloittamispäivä on 22.2. eli aivan kohtapuolin.

Silmäillessäni ekopaastosivuja, huomasin, että kannettavat tietokoneet vievät vain kymmenesosan energiaa pöytämalleihin verrattuna. Käy järkeen, koska onhan paristovetoiset pitänyt suunnitella sähköpiheiksi.

Viihdekäytön eli kotielektroniikan kerrotaan vievän kolmasosan sähköstä 65-neliöisissä asunnoissa. Kahdesta jatkuvassa käytössä olevasta tietokoneestamme toinen on läppäri, joten säästöpotentiaali on siinä toisessa, joka käynnistyy tuskaisen verkkaisesti verrattuna läppäriin. Helmasyntinäni on pitää sitä päällä pitkiä aikoja aivan turhaan. Tässä on ekopaastoni ensimmäinen teesi:

1. Sammutan tietokoneen aina, kun en käytä sitä. Jos tarvitsen pikaisen nettitiedon, hoidan se läppärillä, jos se on vapaa.

Olisi fiksua koota nettihommat yhteen ja tehdä ne yhden istunnon aikana. Siinäpä vastusta impulsiiviselle luonnolleni.

Jos kaikki maailman tietokoneet läppäreiksi muuttuisivat, ...?  

-- Ekopaastokuvat ja graafit (ekopaasto_banneri_fi.jpg)

Päivi, kiva kun tulit mukaan. Lämpimästi tervetuloa!

torstai 9. helmikuuta 2012

Ekopaasto


-- Ekopaastokuvat ja graafit (ekopaasto_banneri_fi.jpg)



Kirkon tiedotuskeskus on noteerannut, että käsittelen tässä blogissani myös ympäristöasioita. Sain heiltä viestin, jossa toteavat asian ja haastavat minut mukaan Ekopaastoon. Mukavaa saada palautetta.

Kampanjassa sitoudutaan noudattamaan omaa ilmastodieettiä jaksolla 22.2. - 8.4.2012.

Liityin. Ekopaastosivu naksautti minulle lukeman 1692 eli olen noin mones ekopaastoaja. Täytyypä ruveta miettimään omaa ilmastodieettiä.

Hauska yhdistelmä tuo nettiosoite ekopaasto.fi. Näyttää ääkkösettömältä osoiteversiolta sanasta ekopäästö. Ekopäästö voisi olla sellainen, jossa voisi tulla ympäristöpäästö, mutta ei tule tai tulee hyvin vähäinen. Jos käy kävellen kaupassa sen sijaan, että kävisi autolla, syntyy ekopäästö.

   

torstai 2. helmikuuta 2012

Näitä kadumme ennen kuolemaa

Sompasaari 2011
Austrarialainen saattohoitaja on esittänyt kokemuksiinsa perustuen viisi asiaa, joita ihmiset katuvat ennen kuolemaansa (Iltasanomat 2.2.2012).

Ensinnäkin kuolevat katuvat sitä, että eivät ole eläneet omaa elämäänsä vaan toteuttivat muiden odotuksia. Luulen, että kaiken lisäksi monillä nämä odotukset perustuvat vääriin olettamuksiin. Nuori saattaa ajatella, että vanhemmat toivovat hänestä lääkäriä, mutta hän itse unelmoikin insinöörin urasta. Jos hän tohtisi kysyä, vanhemmat saattaisivatkin vilpittömästi toivoa hänen löytävän alan, jolla hän viihtyy ja jolle hän sopii.

Ei ihminen voi myöskään elää hedonistisesti tuijottaen joka tilanteessa omaan napaansa. Yhteisöllisyys on edellytys hengissä säilymiselle.

Toinen saattohoitaja Bronnie Waren esittämä tyypillinen katumus on liiallinen työn tekeminen. Hän kertoo jokaisen miespotilaan todenneen tämän. Lapsien kasvaminen ja elämänkumppanin seura tuntuivat nyt tärkeiltä.

Näin on! En tiedä, koska kuolen, mutta tuota asiaa kadun jo nyt. Tosin aikoinaan liike-elämän myllerryksissä koin, että minulla ei ollut vaihtoehtoa. Oli pakko painaa perheen eteen ja toki jokin näyttämisen halukin piti liikkeellä. Nyt mietin, että olisin voinut tehdä jonkin radikaalin alanvaihdon ja suunnitella vaimon kanssa elämä uusiksi.

Kolmas Waren esittämä seikka on toivomus sittä, että olisi ilmaissut enemmän tunteita. Tässä ei varmaankaan tarkoiteta tunteilua vaan olemista ja elämistä omana aitona itsenään. Muistan imaisseeni lapsena  jostakin ajatuksen, että miehen pitää olla viileän rauhallinen kaikissa - myöskin vaikeissa - tilanteissa. Nyt ymmärrän tuon rajoittaneen oman ihmisyyteni toteutumista. Tämä ei sulje pois sitä, että joissakin tilanteissa on viisasta yrittää rauhoittaa itsensä ja samalla muitakin.

Neljänneksi saattohoitaja sanoo ihmisten toivovan olleensa enemmän yhteydessä ystäviin. Kaikki kuolevat kuulemma kaipaavat ystäviään js sen uskon. Tällä asialla on varmaan yhteys noihin aiempiin. Jos uhraa itsensä työlle, voi olla, että kuolemaa odottaessa ystäviä ei voi toivoa tapaavansa, koska niitä ei koskaan ole ollutkaan. Hyvätkin työkaverit ovat useinmiten vain työkavereita.

Viimeinen Waren mainitsema katumusasia on se, että ihminen ei ole antanut itselleen oikeutta onneen vaan on vain elänyt rutiiniensa mukaan. Luulen, että moni on torjunut jonkin salaisen unelmansa, koska ei ole uskonut sen toteuttamisen olevan mahdollista tai on elänyt olettamiensa muiden ihmisten odotusten mukaan. Voi olla käynyt niinkin, että on tullut antautuneeksi kilpavarusteluun ja samalla menettäneeksi jotakin tärkeää kisan vaatiman tulotason vaalimisessa.

Minä torjuin nuorena tärkeän äänen, joka tuli kai alitajunnasta. Tunsin taiteilijuuden olevan jotakin erityistä omalla kohdallani, mutta en antanut sen johdatella valintojani. En kuitenkaan voi vannoa, että tähänastinen elämäni olisi ollut parempi ilman tuota tukahdutusta. Olen saanut elämältä niin paljon hyvää ja tärkeää. Kaiken sen lisäksi olen myös saanut varttuneemmalla iällä kouluttautua kuvataiteilijaksi.