perjantai 29. toukokuuta 2009

Oikaisu ja hiukan muutakin

Tein eilen väärän tai ainakin epätarkan arvelun Mari Koon osallisuudesta "Mittaa maailmasi" - sivustoon. Mari on oikaissut asian kommenttina ao. postauksessani. Mari kirjoittaa:

"Ai, tuolle sivustolle siis lupasin taannoin yhden tekstin. Oma tekstini on siis vain tiivistelmä ja viilaukseni vanhasta blogitekstistäni. Tuonne pyydettiin kirjoitusta kulutuksesta, ja ilmoitin, että koska aiheesta olen sen verran naputellut ja se on myös työtäni, niin uutta tekstiä en edes hyväntekeväisyysmielessä ilmaiseksi viitsi naputella. Näköjään kirjoituksessani ei ole mainittu sitä, että se on tiivistelmä jo aeimmin julkaistusta. Eli en nyt ota kunniaa sivuston taustavoimana olemisesta, koska en ole sitä ansainnut :)"

Kiitos Mari tarkennuksestasi! Anteeksi tuo töppäykseni.

Sosiaalipsykologi Jaana Venkula on ollut Yle:n Ajantasan lauantaivieraana. Hän puhuu käsillä tekemisen merkityksestä aivojen kehitykselle. Hän puhuu samasta aiheesta myös Voimalan digimaailmakeskustelussa ja toteaa myös, että suunnitteleminen ei toimi oikein kunnolla pelkkänä aivotyönä.

Voisikohan työhön sisältyvä liiallinen abstrakti ajattelu ja vähäinen fyysinen toiminta olla osasyyllinen kuormittumiseen?

torstai 28. toukokuuta 2009

Mittaa maailmasi

Huomasin äskettäin kotimatkalla metrossa mainoksen, jonka linkki kiinnosti: Mittaa maailmasi. Kotona löysin osoitteesta hiukan leikkimielisen kuluttajuutta "analysoivan" testin. Olen sen mukaan tyypiltäni jahkailija. Kyllä se hyvin osui.

Sivuston haltijat ovat oikeasti vakavalla asialla. Näyttäisi tuo omissa linkeissäni oleva Mari Kookin olevan taustalla.

Käypä tsekkaamassa!

perjantai 22. toukokuuta 2009

Optimismi ja keskeytykset aikavarkaina




Marianna Salin kirjoittaa Ekonomilehden Klinikalla otsikolla Miten saan kiireen kuriin? Tärkeä aihe, eikö? Artikkelissa on hyviä näkökohtia, joista nostan pari esiin.

Salin referoi Työterveyslaitoksen Mikael Sallista ja tuo esiin tietyn tehtävän suorittamiseen tarvittavan ajan arvioinnin vaikeuden. Emme tule ottaneeksi huomioon, että jokin voi mennä vikaan. Realismiin pääsee kertolaskulla, kun puhaltaa alkuperäisen arvion puolitoista- tai kaksinkertaiseksi.

Tuossa on viisautta. Minulle tuottaa vaikeuksia aikatauluttaa työtäni, kun arviointioptimismi vaivaa. Saattaa käydä niin, että juutun puurtamaan saadakseni homman tehtyä tiettynä päivänä. Jos olen työpaikalla, en ehkä tule pitäneeksi taukoja ja se ei ole kokonaisuudelle hyväksi.

Tosin kotona kuvio toimiin myös toisinpäin. Jos minun pitäisi asentaa jokin uusi vempele ohjelmistoineen tms. tietokoneeseen, en tahtoisi millään viitsiä aloittaa, kun tässä arvaan, että mutkia tulee.

Toinen referoitu on Timo Lampikoski, jonka mukaan jatkuvat keskeytykset maksavat noin kaksi tuntia työaikaa. Tämä johtuu ihmisen rajallisesta työmuistista, jonka toimintaa katkokset haittaavat. Itsekin voi olla syypää, kun vaikkapa tarkistelee jatkuvasti sähköpostiaan. Tähän tulen minäkin usein langenneeksi ja myöskin muissa kohteissa tulee piipahdettua. Saatan ajatella, että rentoudun vähän pyörähtämällä jollakin sivustolla ja sitten tulenkin surffanneeksi enemmän. Nämä sitten voivat pitkittää päivää.

Tunnistan työmuistin rajallisuuden siinäkin, että kun on useita sinänsä pienehköjä tehtäviä - esimerkiksi opiskelijoiden rästisuoritusten hoitamisia - nämä vievät kovasti aikaa, kun yhden valsmiiksi saatuani, orientoituminen seuraavaan ei mene lennossa. Kun voi arvioida nivaskan kerrallaan samaa tehtävää, ajankäyttö on paljon tehokkaampaa.

Sekatekniikalla tehty näkymä Ambrasta Italiassa ja otos toisesta samanaiheisesta työstä.




sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Lasten slow


Yle on koonnut portaalinsa Tartu hetkeen -palstalleen leppoistusaiheisia linkkejä, joista yksi nostaa esiin hyvin tärkeän aiheen. Lotta Ulvelin kirjoittaa olotila -blogissaan lasten tarpeesta saada vanhempien kiireetöntä ja suorituksista vapaata aikaa. Hän linkkaa myös lastenpsykiatri Jari Sinkkosen kirjan "Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun" esittelyyn, jonka mukaan Sinkkonen käsittelee kirjassaan mm. lapsen stressin ja ylikuormituksen osatekijöitä.

Omat lapseni ovat jo aikuisia. He ovat saaneet vaimoltani runsaasti aikaa, mutta itse en voi rintaani paukuttaa. Kovin olin nuorena isänä kiireinen. Kumpa minulla olisi ollut silloin nykyinen ymmärrykseni asiasta. Lastenlasten seurasta saan toki nauttia, mutta sehän on minulle lähinnä herkuttelua ilman jatkuvaa vastuuta. Alaikäisten lasten vanhempia haastavat työpaineet, jatkuva vastuu ja väsymys.

Leppoisa elämä lapsille! Siinä ykkösluokan slow life -teema.
Kuvat ympäristötaideteoksesta, jonka joukko meitä Alfa-Artin vuonna 2006 ja 2007 aloittaneita MOMU -opiskelijoita teki Tuijaopen kanssa 16.5.2009 ympäristötapahtumassa Arabianmäenpuistossa Helsingissä.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Taiteen tekemisen tahti markkintaloudessa

Olen törmännyt jossakin termiin "slow art". Siihen pitää tutustua.

Jos ajatellaan taideteoksen tekemistä, mielestäni tuottamisprosessi ihanteellisimmillaan vie sen ajan kuin vie - olkoon se pitkä tai lyhyt (?). Teos voi välillä odottaa jotakin oivallusta, joka auttaa eteenpäin. Tällaisia ideoita ei voi pakottaa syntymään. Ne tulevat kun tulevat. Sellainen voi kuitenkin tulla myös silloin, kun vain tarttuu työhön ja alkaa puuhailla sen parissa.

Yhteiskuntamme rakentuu mielestäni selvästi ns. Demingin ympyrän ("Plan-Do-Check-Act")varaan. Ensin asetetaan tavoitteet ja suunnitellaan uusi prosessi, sitten toteutetaan se ja tämän jälkeen tutkitaan miten kävi tavoitteisiin nähden. Kun mahdolliset erot on määritetty, etsitään niiden syyt ja korjataan prosessia. Hyvä työväline tuo ympyrä on - ei siinä mitään.

Nyt voimme miettiä, auttaisiko Demingin ympyrä työskentelyä taiteen parissa. Suunnitelmalliseen työhön kuuluu aikataulu, sillä muutoin ei voida toimia kaupallisella kentällä. Moni taiteilija lienee kiirehtinyt näyttelyavajaisten lähestyessä. Teoksia varmaankin syntyy näin, mutta ehkä niistä olisi tullut parempia (kaupallisesti ja/vai muutoin?) vähemmällä kiireellä.
Perustellusti voidaan tietenkin kysyä, olisiko aiottu kokonaisuus valmistunut koskaan ilman aikataulua. Samoin voidaan pohtia, olisivatko teokset asettuneet mihinkään yhtenäiseen teemaan (pitäisikö ylipäätään asettua?), jos taiteilija olisi edennyt vain intuition varassa.

Uskon, että alitajunnalla on suuri merkitys taiteen tekemisessä. Kun herkkyys on työväline, aikataulutus on vaikeaa. Olen monesti yrittänyt mielessäni istuttaa kuvataiteen tekemistä markkintalouden formaattiin. Välillä olen ollut taipuvainen uskomaan sen olevan yksi ammatti muiden joukossa, mutta tällä hetkellä ei siltä oikein tunnu. Elämäntapa ehkä tai jotakin muuta ...

Toki markkinatalouden lainalaisuudet toimivat galleriatyöskentelyssä jne. Yksi kaupallisen toiminnan perusprinsiippi on hyödykkeiden tuottaminen asiakkaiden tarpeisiin. Varmasti taulun ostajalla on jokin tarve hankinnalleen, mutta on vaikea ajatella, että aitoa taidetta syntyisi markkintutkimukseen perustuen. Täytyypä jatkaa pohdintaa.

Palatakseni hitaaseen taiteeseen, ainakin yksi teos on hidas. John Cage on säveltänyt teoksen "As slow as possible", jonka esittäminen kestää 639 vuotta. Esitys on alkanut Halberstadtissa. Vielä ehdit mukaan.