Heippa taas!
On ollut vipinää ja on vieläkin. Olen ahkeroinut lopputyönäyttelymaalauksia ja nyt on töissä todella rankka jakso. Näinpä minua ei ole täällä näkynyt. Kevään mittaan kuitenkin aikataulu helpottuu.
Joo, ei leppoisalta kuulosta.
Olen lukenut Osmo Soininvaaran kirjaa "Vauraus ja aika" ja päässyt loppupuolelle. Tekijä käsittelee työn merkitystä hyvin seikkaperäisesti, avartavasti, asiantuntevasti ja myös kiihkottomasti.
Soininvaara pitää työajan lyhentämistä mahdollisena, mutta monimutkaiselta se kuitenkin kuulostaa (sopiikin hyvin blogini otsikkoon). Hän sanoo tuottavuuden nousseen Suomessa puolitoistakertaiseksi. Teollisuudessa se on jaksolla 1985 - 2005 peräti 2,5-kertaistunut, mitä hän konkretisoi siten, että jakson alussa viiden päivän työmäärä menee sen lopussa kahdessa päivässä.
Pelivaraa siis on, mutta se on ongelma, että tuottavuus ei kehity tasaisesti. Esimerkiksi opetustutyön tuottavuutta on hankala parantaa. Tuntien vähentämisessä ja ryhmäkoon suurentamisessa ei oikein ole mieltä.
Kun julkisen sektorin palkat nousevat kuten teollisuudenkin tuottavuuskehityksen erosta huolimatta, asia käy monimutkaiseksi. Mekaaninen kaikkien työajan suhteellisesti yhtä suuri työajan lyhentäminen ei toimikaan. Lisäksi joidenkin ammattikuntien työ on luonteeltaan sellaista, että työajan lyhentämisestä tulisi hankaluuksia, kun taas muissa ryhmissä se sujuisi sutjakammin.
Kirjoittaja onkin sillä kannalla, että työajan lyhentämisen pitäisi perustua yksittäisen työntekijän halukkuuteen ja eräissä ammateissa tällainen ei ole suotavaa, mutta painavampi tilipussi ehkä helpottaa.
Tässä on linkki taideblogiini, jossa on nyt pari videota maalailupuuhistani.
Kiitos Verna, kun tulit mukaan. Mukavaa!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti