sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Miten haluan käyttää tämän päivän ja kuolemani välisen ajan?

Filosofi Marja-Riitta Ollila on vieraillut Maarit Tastulan haastateltavana ohjelmassa Seitsemäs taivas.

Ollilassa yhdistyy kaksi hienoa ominaisuutta, viisaus ja kyky esittää asian ydin kristallinkirkkaasti muutamalla sanalla. Tässä muutamia poimintoja keskustelusta.

Hän neuvoi keinon valita mihin aikansa käyttää. Hän viittasi Franciscus Assisilaiseen, joka on aikoinaan puhunut sisar kuolemasta. Kun kuolema on jokaisella edessä, voi miettiä, mitä haluaa ennen sitä. Ollila konkretisoi ajatusta niin, että jos oletamme ihmiselämän pituuden olevan noin 80 vuotta, se merkitsee noin 29200 päivää. Tuosta onkin helppo laskea ikänsä perusteella, paljonko on jäljellä, jos saa elää mainitun mittaisen elämän.

Hän kauhisteli sitä, että ihminen voi elämänsa lopulla huomata, että onkin käyttänyt aikansa väärin. Tässä tulee mieleen jostakin lukemani ajatus, että tuskin kukaan katuu lopussa, ettei tehnyt enemmän töitä elämässään.

Kun miettii tekemistensä tärkeysjärjestystä esitetyssä valossa, noussee mieleen pehmeitä arvoja, oman itsensä löytäminen yms. asioita.

Ollila puhui myös läpi harmaan kiven yrittämisen typeryydestä. Hän tarkoitti, että ei ole järkevää jumittua härkäpäisesti tavoitteeseen, jonka saavuttaminen vaatii liian paljon verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Mieluummin kannattaa olla altis ympäristön virikkeille ja suunnistaa niiden mukaan. Näinpä hän kritisoi myös ns. tahtoihmisyyttä.

Tuossa on minulle oppimista ainakin siinä suhteessa, että minulla on taipumus liikaan optimismiin arvoidessani jonkin hankkeen toteuttamiseen tarvittavaa aikaa. Jos sitten lähden sisukkaana (= joustamattomana?) liikkeelle, saatan pian huomata puurtavani pitkää päivää itselleni kasaamassani oravanpyörässä.

Ollila vertasi alitajunnan ja järjen suhdetta norsuun ja ratsastajaan. Jos norsu tahtoo jotakin muuta kuin sen selässä oleva ratsastaja, arvaamme miten käy. Mielenkiintoinen ajatus. Tuohan merkitsisi, että jos pyrkii suunnittelemaan elämäänsä järkiperäisen analyyttisesti, sotii itse asiassa tuulimyllyjä vastaan. Okei, jos siis tukahdutan alitajuntani ja annan vain järjen viedä, voin elämäni ehtoossa huomata eläneeni väärin. Kuulostaa mahdolliselta. Kyllä, tuostakin minulla on oppimista.

Siis mitä tehdä aikana, joka minulla vielä on? Tässä nousee vielä sekin mieleen, että voihan olla niinkin, ettei ole paljoakaan jäljellä. Ainakin haluan antaa aikaa läheisilleni, tehdä jotakin minulle luontaista ja haluaisinhan minä maailmaakin parantaa. Helposti sanottu, mutta ...

Nyt järki hyllylle!  

Päivän pieni ilo: Löysin netistä ilmaisen konversio-ohjelman tiedostomuodon muuttamiseen.

    
 

8 kommenttia:

  1. Tämä on niin tärkeä kysymys ja miten sen aina tahtoo unohtaa, vaikka nyt juuri vannoo, että just, nyt mietin tuota ja muutan elämääni tarpeen mukaan! Ettei tarvitsisi sitten katua kuolinvuoteella. Tiedän heti muutaman asian, jonka haluaisin olevan toisin...

    VastaaPoista
  2. Älä muuta virka. Jos laittaisi kännykän muistuttamaan vaikkapa kerran kuukaudessa :)

    VastaaPoista
  3. Näin keski-ikäisenä olen huomannut silloin tällöin pohtivani tuota otsikon mukaista kysymystä. Kuuluu kai normaaliin ikääntymisen myötä tulevaan ajattelun muuttumiseen? En silti ole alkamassa elämään kuin viimeistä päivää, vaikka se viimeinen päivä voi olla milloin tahansa. Pohtimista riittää: Mikä elämässä on arvokasta ja mikä ei?

    VastaaPoista
  4. Hyvä näkökohta Timo! Ihan rauhassa vaan eteenpäin.

    VastaaPoista
  5. Harmi, että tuo ohjelma jäi näkemättä. Olen itse pohtinut elämäntavoitteitani samalla tavalla. "Kuinka haluaisin, että minut muistetaan kuoltuani?" Vastaukset kuvaavat arvomaailmaani ja kuten naputtelin ekirjaani, en usko että kadun ainakaan liian vähää työntekoa :)

    Norsuvertaus on muuten tuttu Haidtin erinomaisesta kirjasta: The Happiness hypothesis

    VastaaPoista
  6. Sattumalta kirjoitin postauksen tästä aiheesta jokin aika sitten:

    http://livinghygge.wordpress.com/2010/04/12/mementomori/

    Asian tiimoilta kannattaa ehdottomasti katsoa postauksessa vinkkaamani leffa ;)

    VastaaPoista
  7. En ole Seitsemättä taivasta yleensä seurannut, mutta tuon jakson näin. Tykästyin Ollilaan ja tyyliinsä kovasti. Täyttä asiaa!

    VastaaPoista
  8. Sampsa, ohjelma on vielä 16 päivää Ylen Areenassa: http://areena.yle.fi/video/929988

    Kiitos vinkistä Livinghygge! Kävin sivuillasi. Mekin olemma lauantaina menossa hautaamaan vain 42-vuotiasta vainajaa. Syöpä.

    Bullukat, joko olet lukenut loppuun Ekovuosi Manhattanilla-kirjan? Oliko hyvä?

    VastaaPoista