sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Mistä kestävää kasvua?

Jos valmistajat luopuvat suunnitellusta vanhentamisesta, miten käy kasvun ja työpaikkojen?

Pariisi, Saint-Lazaren asema
Richard Nixon puhui jo ennen presidenttiyttään siitä, että ihmisten pitäisi tottua ajatukseen muutaman tunnin työpäivästä. Tekniikan kehitys näytti olevan mahdollistamassa tuollaisen muutoksen. Niin ilmeisesti olisikin, mutta rajusti yksinkertaistaen ehkä voidaan sanoa, että valmistajat ovatkin päättäneet myydä meille samat tavarat moneen kertaan. Siihen tarvitaan tietenkin lisää rahaa ja työtä.

Vaikea sanoa, tulisiko siitäkin yhteiskunnallisia vaikeuksia, jos työpäivä olisi esimerkiksi nelituntinen, mutta kestävän kehityksen kannalta se olisi parempi (ellei sitten alettaisi ajankuluksi tuhoamaan luontoa).

Ainakin vapautuvat voimavarat voisi käyttää kestävän kehityksen mukaisten tekniikkojen kehittämiseen ja hädän poistamiseen maailmasta, mutta sellaiseen meidän hyvyytemme ei näytä yltävän. Hoivapalvelujen tarve lisääntyy, mutta "sehän on niin kallista". Höh.

Toisenlaisiakin yrityksiä onneksi on. Iittala käyttää nerokasta termiä "throwawayism" markkinointiviestinnässään ja tuottaa laatutavaraa, jolle on ominaista korkeatasoinen design.

Maailmassa olisi tilaa iittalismille.

M'tilta, kiva kun lähdit mukaan. Lämpimästi tervetuloa!

2 kommenttia:

  1. Ai miten mainio kelloteos Pariisissa :)

    Kiinnostava tuo throwawayismin vastainen markkinointi... pitääpä mennä tarkemmin tutkailemaan.

    VastaaPoista
  2. Joo, harmi vain, jos termi jää pelkästään Iittalan käyttöön.

    VastaaPoista