sunnuntai 28. elokuuta 2011

Puolet ruoasta roskiin - voiko tämä olla totta?

Tuli mieleen tuttu sanonta "... joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.", joka on peräisin Raamatusta (Saarnaaja 1:18), kun katsoin ykkösdokumentin Arvokas ja herkullinen jäte (nähtävissä Areenassa 22.9. saakka).

Miten maailma voi olla näin hullu? Miten me olemme näin kreisejä?

Jos ruoan tuhlaus voitaisiin lopettaa, sen myönteinen ilmastovaikutus olisi sama kuin joka toinen auto poistettaisiin liikenteestä.

On vain kolme tuotetyyppiä, joiden kohdalla "Parasta ennen"-päiväyksellä on terveydellistä merkitystä (mm. liha). Muiden kohdalla se merkitsee esimerkiksi sitä, että tuotteen fyysinen olemus ei ole enää sama, mutta se on silti vielä aivan syömäkelpoinen.

Me luulemme, että tuote on vanhenemassa kelvottomaksi, kun "eräpäivä" lähenee. Kaupat saattavat heittää tuotteet pois, jopa 5-6 päivää ennen kyseistä takarajaa, koska ne eivät mene enää kaupaksi yhtä hyvin. Lisäksi tuo kurja päiväys lievittää omaatuntoa kotona, kun heitetään kelvollista ruokaa roskiin.

Tuotetusta ruoasta jopa puolet menee roskiin. Viljelijä joutuu karsimaan perunoista liian isot ja liian pienet, koska kauppa ei huoli niitä. Sama kohtalo on aivan hyvillä perunoilla, jotka ovat muodoltaan rumia.

Jos ruokatavara selviää kauppaan saakka, se voidaan heittää siellä roskiin, vaikka on vielä aivan syömäkelpoinen. Jos se selviää tästä karsinnasta jonkun kotiin jääkaappiin, se voi sielläkin lentää roskiin aivan kelvollisena.

Joku jossakin on tehnyt työtä kasvattaakseen banaaneja ja osa näistä tekee tuhansien kilometrien matkan vain päätyäkseen syömättöminä kaatopaikalle.

Rinnakkaisia tuotteita on niin paljon, että kauppiaan on vaikea ennustaa tarkkaa menekkiä. Jos virheitä tulee, me kuluttajat nyrpistelemme nokkaamme. Leipomo tekee runsaasti erilaisia leipiä ja tietoisesti liikaa niitä, koska kaupan hylly ei saa olla tyhjä päivän loppupuolellakaan. Niinpä ohjelmassa kerrotaan eräästä leipomosta, jossa uuneja lämmitetään ylijäämäleivällä.

Samaan aikaan ihmisiä kuolee nälkään.

Ohjelma ei käsittele Suomea, mutta on meilläkin syytä katsoa peiliin.   

Lainaamani Saarnaajan kohta kuuluu kokonaisuudessaan: "Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.".

Liitänpä lopuksi toisenkin tutun jakeen (2.) samasta luvusta: Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!

6 kommenttia:

  1. Katsoin samaisen dokumentin ja tulin tosi vihaiseksi. En vaan käsitä sitä miksi "eräpäiväistä" ruokaa ei voida jakaa sitä tarvitseville vaan kauppiaat kuskaavat sen äkkiä roskiin, ettei kukaan vaan hyödy siitä. Täysin hullua!

    Ärsyttää myös se, että meidät on opetettu, että kaikkea sapuskaa on aina saatavilla, myös öisin ja sunnuntaisin. Emme kuolisi nälkään vaikka leipää ei aina olisikaan hyllyt väärällään. Silkkaa haaskausta!

    VastaaPoista
  2. Sanos muuta. Ymmärtääkseni näitä kuitenkin annetaan leipäjonoihin jaettavaksi, mutta taitaapa olla vain pieni osa koko määrästä.

    Heikki

    VastaaPoista
  3. Tämä ohjelma oli juuri sitä silmienavaamistuskaa, jota tarvitaan, että joskus jotain hyvää tapahtuisi tässä hullussa maailmassa.
    Ruuan suhteen vastuussa ovat juuri tuottajat, kaupat, kuljetusfirmat ja kaikki välikädet. Kyllä me kuluttajat aika äkkiä oppisimme tyytymään vähempään ja huonompaankin, jos se näillä argumenteilla perusteltaisiin, luulen minä. Tietysti alituinen voiton maksimoimisen tavoittelu on se pyhä paise, jota maailman talous puolustelee, ja ajaa tähän hullunmyllyyn.
    Huoh ja apua ! Mistä se apu vain tulisi ?

    VastaaPoista
  4. Niinpä. Kauppa toimii mielikuvien varassa. Olemme tottuneet siihen, että kauppaan mennessa vastassamme on värikäs ja "naarmuton" hedelmälajitelma. Jotta se sellaisena pysyisi, siitä on äkkiä poistettava kaikki hedelmät, joissa on vaikkapa kolhu kyljessä.
    Samaa palvelee valtava valikoima. Kuta kuinkin samaa tavaraa tarjotaan lukuisin brändein ja pakkauksin.

    VastaaPoista
  5. Katsoin ohjelman ja ihmettelin mittakaavaa millä ruokaa häviää roskiin. Pisti miettimään myös omaa nirsoiluani noiden päivämäärien kanssa. Toisaalta jos saat kaupan vanhahtavasta elintarvikkeesta mahasi sekaisin, annat lähes automaattisesti kauppiaalle ankaraa palautetta ja siirryt ehkä toisen kauppiaan asiakkaaksi.

    VastaaPoista
  6. Varmaankin meidän pitäisi ainakin makustella ja tunnustella ruoan tuoreutta ennen kuin heitämme pois. Vanhaksi mennyt ruoka on tietysti kaupan maineelle niin paha juttu, että pelataan kohtuuttoman paljon varman päälle.

    VastaaPoista