Solmio kuin ruokalappu

Tässä on oikea vintage -solmio. Taitaa olla 80-luvulta. Aivan teknisesti hyväkuntoinen, mutta melkein tuo ruokalapuksi kävisi.

Solmion kuosi on hillitty ja ajaton. Mutta tuo leveys. Miksi tuntisin itseni koomiseksi hahmoksi, jos laittaisin tämän vaatekappaleen kaulaani ja esiintyisin julkisesti? Voi olla, että vika on minussa.

Tällainen kravatti kaulassa on statement.

Joku nuori mies voisi laittaa päähänsä 60-luvun miesten arkihatun, tiedättehän, sellainen kapealierinen, jossa on painaumat "kokan" kummallakin puolella ja henkselit roikkumaan vapaana alhaalla. Housuissa olisi varmaan sivutaskut polvien tienoilla. Jalkaan hän laittaisi ehkä 60-luvun tyyliset koripallotossut.

Tämä nuorimies voisi tulla tapaamaan minua niin voisin ripustaa tämän vintage -solmioni hänen kaulaansa pisteeksi i:n päälle. Jos sinua kiinnostaa, tervetuloa!

Sanovat minua babyfaceksi, mutta en sittenkään kehtaisi sonnustautua kuvaamaani asuun. Jos haluaisin brändätä itseni moiseksi anakronismiksi, asia olisi toinen. Se taiteilija, tiedättehän? Ei ei ja ei.

Ei istu luontooni. Ei millään. Taiteen tekeminen on minulle jotakin aivan muuta. Opettajanakin näyttäisin tuossa asussa säälittävältä.


Teea, kiva kun hyppäsit mukaan vauhdin säätämisen pohdintarattaille. Lämpimästi tervetuloa!