Onko tehtävä uraa?

Kyllä ja ei, sanoisin. Olen kantanut huolta työurani aikana siitä, että cv:ni näyttää sellaiselta, että voi saada töitä. Työni on ollut perheeni pääsääntöinen tulolähde ja siksi sen jatkuminen on tuntunut tärkeältä. Tästä on seurannut, että olen ponnistellut säilyttääkseni työpaikkani ja että yhden työsuhteen päättyessä on ollut toinen odottamassa. Ei tämä ole aina onnistunut.




25.2.2013

Kun neuvottelee uudesta työpaikasta, on ehyt cv hyvä selkänoja. Työsuhteiden on syytä olla kohtuullisen pitkiä eikä niiden välillä saisi olla merkittäviä katkoja. Jos joukossa on lyhyitä pestejä ja pitkiä katkoja, ne on syytä pystyä selittämään järkevästi.

Tuolta se on tuntunut, kun munat ovat olleet samassa korissa. Kun olen ponnistellut varman päälle, vaimolleni on jäänyt liian suuri osa siitä kaikesta muusta.

Jatkuvuuden välttämättömyys riippuu alasta. Ymmärtääkseni esimerkiksi rakennusalalla työn tarjonta vaihtelee niin paljon, että katkoja tulee väkisin.

Onko työuran oltava johdonmukainen ja nousujohteinen? Mielestäni uran olisi hyvä näyttää siltä, että uudessa työpaikassa on aina voinut käyttää karttunutta kokemusta hyväkseeen. Minun urallani tosin ei ole aina näin käynyt. Eräässä vaiheessa jouduin aloittamaan lähes nollasta, kun siirryin talouspäällikön tehtäviin. Oli otettava sitä, mitä oli tarjolla. Työ tekijäänsä opetti, mutta päivä oli pitkä.

Rekrytoijat varmaan pitävät nousujohteisista urista. Se on ymmärrettävää. Ihminen kaipaa vaihtelua ja haasteita, tosin eivät kaikki ihmiset. Kun yksi työ opittu, se voi alkaa tuntua pitkästyttävältä ja on luonnollista kokeilla siipiään vaativammassa tehtävässä.

 Joskus käy niin, että siirtyminen tapahtuukin horisontaalisesti. Minulla on ollut hyötyä ammatillisen opettajan hommissani aikaisemmasta liike-elämän kokemuksesta. Uusi työkuva on tuonut mukanaan uudet haasteet.

Hyvin nousujohteisen uran hinta voi olla kova. Jos on lapsia, suhde näihin voi jäädä etäiseksi, kun työpäivä tapaa loppua vasta sähkövalon loisteessa. Eläkepäivien koittaessa voi joutua miettimään, että kukahan tuo puoliso pohjimmiltaan on.

Mietin välillä kuullessani minua nuorempien vaihtavan työpaikkaa lyhyenkin pestin jälkeen tai jättävän työnsä lähteäkseen vaikkapa kiertämään maapalloa, että onko aika muuttunut. Luottaako nykyrekrytoija siihen, että työnhakijaan kannattaa panostaa, jos hänen cv:nsä on resuinen? En tiedä. Ehkä asenne muuttuu, kun nämä nuoret ovat vakiintuneet ja ovat rekrytoimassa työntekijöitä.