Jos alamme kuluttaa vähemmän, tulemme pienemmillä tuloilla toimeen ja voimme pikkuhiljaa leppoistaa elämäämme.
On kuitenkin ihmisryhmä, jolle ostaminen on pakkomielle ja siitä saattaa seurata melkoisia rahamurheita. Jo Emile Zolalla oli kirjansa Naisten Paratiisi henkilögalleriassa nainen, jonka osteskelumenoja mies yritti juosta kiinni oppitunteja antamalla mutta joutui lopulta mielisairaalaan.
Ilmiöllä on useita nimiä kuten shopaholismi, compulsive consumption, compulsive shopping disorder, oniomania, credit card addiction.
Jatkuvalla shoppailulla haetaan helpotusta jännittyneisyyteen, ahdistukseen, masennukseen ja ikävystymiseen. Joku mies osti 2000 kiintoavainta ja kaikki jäivät käyttämättä. Tällaisten henkilöiden käyttäytymistä kuvaavat ostamisen pakko, ostamisen tuoman tyydytyksen lyhytaikaisuus ja voimakas katumus jälkeenpäin. (Michael R. Solomon: Consumer Behavior 2009)
Aiheesta on kirjoitettu romaanikin, joskin köykäisen tuntuinen. Kirjoittaja on Sophie Kinsella ja teoksen nimi "Himoshoppaajan salaiset unelmat". Jatko-osiakin näyttää olevan.
Mukava kun liityit lukijajoukkoon medula. Tervetuloa!
Tekstit
Tekoäly tiedostamattoman simulaationa
5 päivää sitten
Riippuu kai tuloista? Minullahan nyt on leppoista koko ajan, mutta on myös töissä käyviä, joilla ei rahat riitä kuin välttämättömään kulutukseen. Kuinkahan monella oikeasti on varaa himoshoppailuun? No, ehkä osa himoshoppailijoista onkin sitten velkakierteessä?! =)
VastaaPoistaJoo, arvelen että ongelmaan liittyy erityisesti yli varojen eläminen. Luullakseni voi olla jopa riippumatonta käytettävissä olevien tulojen määrästä.
VastaaPoista