Reaktorijuttu, lisää Rytsölästä ja arkipäivän komiikkaa.

Helena Roivainen otti yhteyttä ja kirjoitti Metropolia ammattikorkeakoulun medianomikoulutuksen opiskelijoiden verkkojulkaisuun Reaktoriin jutun leppoistamismietteistäni. Tässä linkki: Hitaammin, matalammalle, heikommin!

Referoin eilen Jaakko Rytsölän haastattelua, jossa hän totesi, että "Raha antaa mahdollisuuden olla etsimättä onnea itsestään". Hän tarkensi lausumaansa siten, että rikkaus antaa mahdollisuuden tehdä niin monenlaista, mistä helposti seuraa kiire ja onnellisuuteen kuitenkin tarvitaan kauhean vähän.

Hän jopa pitää itseään nyt onnellisempana kuin rikkaana ollessaan. Tosin hän ei pidä rikkautta myöskään onnellisuuden esteenä ja ottaisi omaisuutensa takaisin, jos se ei vaatisi niin paljon vaivaa.

Kuulostaa uskottavalta, vaikka oma pohdiskeluni tosin on vain hypoteettista spekulointia, koska kokemukseni materiaalisesta rikkaudesta ovat kovin olemattomat.

Päivän pieni ilo: Huomasin tänään seiskaraitsikassa kotimatkalla miehen, jolla oli musta huopalippalakki, mustat pörröiset korvaläpät ja ohutsankaiset silmälasit. Mitäpä tuossa muuta, mutta minulla oli sama varustus. Olin nousemassa pois Sörkassa ja laitoin lukulasini taskuun. Toinenkin mustahattuinen nousi pois. Totesin, että hänellä on mustanharmaa takki, tummat housut, mustat kesäkelin kengät ja musta olkalaukku. Tämäkin erittely täsmäsi myös minuun Hän oli vaaleatukkainen kuten minäkin eikä koossammekaan ole huomattavaa eroa. Tuntui hiukan hassulta kävellä hänen perässään kohti metroasemaa. Kuin Dupont ja Dupond Tintissä. Hän marssi itäsuunnan laiturille - kuten minä - ja istui odottamaan metroa. Ohittaessani hänet sanoin hattuani osoittaen "Kuin kaksi marjaa". Hän päästi jotakin tuhahduksen tai huvittuneen hymähdyksen tapaista suustaan ja jatkoikin pari sanaa, mutta ne menivät ohi.