Marianna Salin kirjoittaa Ekonomilehden Klinikalla otsikolla Miten saan kiireen kuriin? Tärkeä aihe, eikö? Artikkelissa on hyviä näkökohtia, joista nostan pari esiin.
Salin referoi Työterveyslaitoksen Mikael Sallista ja tuo esiin tietyn tehtävän suorittamiseen tarvittavan ajan arvioinnin vaikeuden. Emme tule ottaneeksi huomioon, että jokin voi mennä vikaan. Realismiin pääsee kertolaskulla, kun puhaltaa alkuperäisen arvion puolitoista- tai kaksinkertaiseksi.
Tuossa on viisautta. Minulle tuottaa vaikeuksia aikatauluttaa työtäni, kun arviointioptimismi vaivaa. Saattaa käydä niin, että juutun puurtamaan saadakseni homman tehtyä tiettynä päivänä. Jos olen työpaikalla, en ehkä tule pitäneeksi taukoja ja se ei ole kokonaisuudelle hyväksi.
Tosin kotona kuvio toimiin myös toisinpäin. Jos minun pitäisi asentaa jokin uusi vempele ohjelmistoineen tms. tietokoneeseen, en tahtoisi millään viitsiä aloittaa, kun tässä arvaan, että mutkia tulee.
Toinen referoitu on Timo Lampikoski, jonka mukaan jatkuvat keskeytykset maksavat noin kaksi tuntia työaikaa. Tämä johtuu ihmisen rajallisesta työmuistista, jonka toimintaa katkokset haittaavat. Itsekin voi olla syypää, kun vaikkapa tarkistelee jatkuvasti sähköpostiaan. Tähän tulen minäkin usein langenneeksi ja myöskin muissa kohteissa tulee piipahdettua. Saatan ajatella, että rentoudun vähän pyörähtämällä jollakin sivustolla ja sitten tulenkin surffanneeksi enemmän. Nämä sitten voivat pitkittää päivää.
Tunnistan työmuistin rajallisuuden siinäkin, että kun on useita sinänsä pienehköjä tehtäviä - esimerkiksi opiskelijoiden rästisuoritusten hoitamisia - nämä vievät kovasti aikaa, kun yhden valsmiiksi saatuani, orientoituminen seuraavaan ei mene lennossa. Kun voi arvioida nivaskan kerrallaan samaa tehtävää, ajankäyttö on paljon tehokkaampaa.
Sekatekniikalla tehty näkymä Ambrasta Italiassa ja otos toisesta samanaiheisesta työstä.
Tekstit
Vinkin tähän blogiin taisin saada lehtijutusta talven aikana. Artikkeli jo oli mielenkiintoinen; joku muukin ajattelee noin ja on vielä lähtenyt tietoisesti hakemaan uusia leppoisia uria. Jo kymmenisen vuotta sitten eräällä luovuuskurssilla sain myönteistä palautetta termistä "vajehtia", jolla tarkoitan luovaa suunnittelua ja pohdiskelua. Joku sanoisi, että laiskottelen, mutta koen, että koko ajan jotain tapahtuu - piilossa. Käyn silloin tällöin lukemassa tekstiäsi, joka on välillä vähän teoreettista, mutta allekirjoitan kyllä monia havaintoja ja kokemuksia. Esim. tuo nettiriippuvuus... Kuvasi ja työsi ovat valoisia, niissä on myönteinen ilmapiiri, kiitos! Olen itse opettelija blogikirjoittajana, mutta tekemisiini voi tutustua kun klikkaa nimimerkkiäni.
VastaaPoistaOlen itse tosi tehokas, kun satun sille päälle ja saan yleensä hommat suoraviivaisen nopeasti tehdyksi, mutta auta armias, jos eksyn nettiin jossain välissä tyyliin "vilkaisen vain". Yleensä vilkaisu kestää pari tuntia ja sitten on taas ihan armoton kiire. Myös ryhtyminen on aina vain vaikeampaa, koska löytyy sijaispuuhailua, joka on tietysti tosi tärkeää tehdä juuri sillä minuutilla pois. Ja sitten se minuutti onkin puoli tuntia tai tunti.
VastaaPoistaMoi pirle. Mukava kun blogini tuntuu kiinnostavalta (vaikka teoriaosuudet taitavat haukotuttaa :) ) ja pidät maalauksistani. Vierailin sivuillasi. Molemmat näytämmme viihtyvän käsillätekemisen parissa. Ja netissä puuhaan saa lisää ulottuvuutta. Oletko muuten vieraillut Blogilistalla (www.blogilista.fi). Sieltä löytyy valtavasti käsityöblogeja.
VastaaPoista