Valitettavasti painosta on tullut takaisin noin 15 kiloa. Vuosi sitten olin näköjään kymmenessä kilossa ja silloin pohdiskelin stressin ja painon nousun yhteyttä.
Pari kolleegaani näyttää saaneen pysyvän muutoksen karppaamalla eli vähähiilihydraattisella dieetillä. Vaimoni on innostunut aiheesta ja niinpä olemme nyt molemmat karppaajia. Tosin minulla alku on ollut hapuilevaa, koska - kaikista näistä leppoistuskirjoituksistani huolimatta - olen ollut kovin kiireinen viime aikoina. Rankin jakso töissä on nyt takana joten parempaa on edessä.
Vaimoni on puhunut jo aiemmin Antti Heikkilästä, joka näyttää olevan jonkinlainen vastarannankiiski vallitsevan terveysnäkäkannan suhteen. Hän tuntuu edustavan karppausta, mutta näyttää hänellä olevan muitakin mielenkiinnon aiheita. Tässä keskustelussa hän puhuu mm. todellisen minuuden löytämisestä: Hanki itsellesi elämä! Ihmisen tulisi varttuessaan "muuttua omaksi itsekseen" ja "luopua opetetusta tilanteesta". Hän toteaa, että kivut, masennus yms. voivat johtua oman itsen ja opetetun itsen välisestä ristiriidasta.
Tuo kuulostaa hyvin viisaalta ja vastaa omaakin subjektiivista kokemustani omassa elämässäni. Juuri tuollaista muutosta tunnen olevani kokemassa ja olenkin onnellisempi mies kuin aikaisemmin.
Mietityttää tosin se, että Heikkilän käyttämä kustantamon tuotanto näyttää äkkiseltään hiukan erikoiselta.
Karppaus tuntuu jakautuvan moniin alalajeihin ja joukkoon lukeutuvat vanhastaan tutut Atkinsin ja Montignacin dieetitkin. Aika kauan sitten - ennen kiloklubivaihetta - sovelsin montignacia yhdistettynä erään kirjan (en muista mikä) oppeihin kolesterolin alentamisesta ja sain hyviä tuloksia. Paino kuitenkin taas nousi.
Yritetäänpä nyt yhdistää karppaus ja leppoistaminen. Jokohan nyt löytyisi viisasten kivi?
Minulla on sellainen intuitio, että omaksi itsekseen tulemiseen ei minulla luontaisesti sisälly kovin tiukka aikataulusuunnittelu. Luulen että impulsiivisuus maustettuna ripauksella aikataulutietoisuutta on minun tieni.
Aion tutustua paremmin Heikkilän oppeihin. Hänen sivustollaan on linkki dojolaisten saitille - mitä tuo sana nyt sitten tarkoittaneekaan? Jaha, dojo tarkoittaa itämaisten taistelulajien harjoittelupaikkaa. Näin dojoheimolaiset sanovat sivustostaan:
"Dojolaiset.com on heimomme osoite ja pääasiallisin harjoittelupaikkamme on verkko. Dojolaisten päämääränä on hyvinvointi ja onnellisuus – hyvä elämä. Toimiva sosiaalinen verkosto ja hyvät ihmissuhteet kuuluvat oleellisesti hyvään elämään. Toimintamme ydin on, että autamme tiedoillamme, taidoillamme, kokemuksillamme ja kontakteillamme toinen toisiamme. Tätä kaikkea on hyvä elämä – living smart."
Living smart! Ei hassumpaa. Laitoin rekisteröitymisen saitille vetämään.
Päivän kiitollisuuden aihe: Kuopus palasi terveenä takaisin noin kuuden matkaltaan Sri Lankaan.
Näkymä Firenzestä
Tekstit
Varmasti karppaus tuo mukanaan hyvää - itselleni se vaan ei sopisi. En jaksaisi noudattaa tietyn "oppisuuntauksen" "sääntöjä" tiukasti, ainakaan juuri nyt, joten syön nykyään sitä, miltä tuntuu. Yleensä välttelen eineksiä ja lisäaineita, mutta en kuolemanvakavasti, ja olen päättänyt muutenkin olla ottamatta syömisistäni stressiä. Silti, tai ehkä juuri siksi, tulee syötyä melko terveellisesti (tai no, riippuu mihin vertaa!) ja paino on tippunut aivan itsestään. Ylipainoa ei mulla kyllä ole ollutkaan, mutta raskauden jäljiltä vuosi sitten oli sen verran "lihaa" ettei esim. vanhat housut tahtoneet mahtua jalkaan. Nyt mitkään noista ennen raskautta käytössä olleista housuista eivät enää pysy päällä. Monet ovat sanoneet, että oon laihtunut tosi paljon, ja vastaan heille, etten todellakaan ole laihduttanut, vaan syön kuin hevonen enkä edes liiku tarpeeksi. Olen vain jättänyt prosessoidut tuotteet mahdollisimman vähälle :)
VastaaPoistaMinustakin olisi mukava löytää sellainen kuvio, ettei tarvitsisi välittää syömisistään. Minulla on kai sitten niin "taloudellinen" elimistö, että joutuu asiaa miettimään.
VastaaPoistaItse muutaman kuukauden vähähiilihydraattisella ruokavaliolla olleena en voi muuta kuin hihkua tätä hyvää oloa ja onnen tunnetta siitä, että olen löytänyt oikean tavan syödä. Olen ollut koko ikäni sokeriaddikti (näin jälkeenpäin ajateltuna aika pahastikin), laihduttanut Painonvartiojoissa reilustikin ja luullut että "tiedän kyllä miten tulisi syödä, mutta olen vain niin heikkoluonteinen". Nyt olen ymmärtänyt että niin ei ole, vaan olen vain työntänyt elimistööni ruoka-aineita, jotka ovat häirinneet aineenvaihduntaani ja normaalia syömistarpeen hahmottamista ja saaneet aikaan erilaisia "himoja". Vähähiilihydraattiselle (+ pyrin käyttämään mahdollisimman paljon luomua ja vältän valmisruokia ja muutoinkin ylimääräistä "E:tä") ruokavaliolle siirryttyäni makeanhimoni hävisi lähes kokonaan ja olotila muuttui suorastaan hämmentävän paljon. Vireystila on uskomattoman paljon korkeampi ja mieliala samoin. Tuntuu että nyt syön ravitakseni ruumistani enkä hoitaakseni mielialojani. Antti Heikkilää olen myös lukenut paljon - ja dojolaisiinkin liittynyt, mutta myös muita lähteitä kannattaa tutkia. Oma tapansa pitää löytää kaiken "tietotulvan" keskeltä ja kaikkein suurin onni on ollut oppia kuulostelemaan mitä juuri tämä minun kehoni tarvitsee. Ja sitten ei niin hirveästi tarvi miettiä mitä syö, kun ei enää tee mieli niitä asioita, jotka tekevät (lopulta) huonon olon.
VastaaPoista