keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Katso vieläkö 110-vuotias hehkulamppu palaa

Kirjoitin maaliskuussa tyrmistyneenä dokumentista, jossa kerrottiin tuotteiden suunnitellusta vanhentamisesta. Hehkulamppuhuijaus näkyy taas Ylen Areenassa 13.12. saakka.

Kyse on tuotteiden tarkoituksellisesta suunnittelemisesta sellaisiksi, että ne kestävät vain osan siitä ajasta, jonka ne voisivat kestää. Tarkoituksena on saada enemmän myyntiä aikaan. Ohjelman nimi viittaa 1920-luvulla vaikuttaneeseen lampputeollisuuden kartelliin, jossa oli sovittu hehkulampun pisimmäksi kestoajaksi 1000 tuntia, vaikka se voisi olla paljon enemmän.

Yhdysvalloissa on Livermoren paloasemalla sellainen hehkulamppu, joka on palanut jo 110 vuotta. Tästä pääset katsomaan webkameran kautta, vieläkö ikivalo palaa ja tästä pääset sen fanisivuille.

Nailonsukat on aikoinaan kehitetty niin kestäviksi, että niillä voi hinata autoa. Eihän sellainen ole mikään järkevä business ja niinpä insinöörit komennettiin suunnittelemaan heikommat versiot, joissa silmä juoksee.

Me hölmöläiset ostamme kiltisti uudestaan ja uudestaan sellaista tavaraa, joka voisi kestää vaikkapa koko ikämme. Dokumentissa haastateltu emeritusprofessori nimesi kolme tekijää, joihin ilmiö perustuu. Ne ovat mainonta, suunniteltu vanhentaminen ja rahoitus.

Ostitko viimeisimmän kännykkäsi käteisellä? En minäkään. Näinhän se menee. Operaattorit mainostavat jatkuvasti uusia malleja niputettuina kytkykauppoihin, joissa laitekustannus hautautuu mukavasti puhelinlaskuun vaikkapa pariksi vuodeksi. Teknisesti vimpaimet kestäisivät pidempään, mutta kuka nyt samaa kapulaa montaa vuotta käyttäisi? Suunniteltu vanhentaminen toimii siten, että uudet mallit uusin ominaisuuksin saavat vanhat tuntumaan museoesineiltä.

Sen verran lievennän, että toki tekninen kehitys kyseisellä alalla menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja oikeita parannuksia syntyy luontaisesti useammin kuin kypsemmillä aloilla kuten autoteollisuudessa.    

2 kommenttia:

  1. Dokumentti oli aivan loistava, tosin mielellään olisi kuullut sen toisenkin mielipiteen.

    Luulisi, että tänä ekologisesti jo vähän tiedostavampana aikanamme olisi kysyntää markkinahäiriköille, jotka vain ryhtyisivät tekemään niitä kestäviä ja huollettavia tuotteita. Luulisi, että jokapojan unelma voisi esimerkiksi olla auto, jonka voisi alusta loppuun itse ymmärtää, huoltaa ja vaikka varaosista koota.

    VastaaPoista
  2. Muistan olleeni Poloniuksilla kun dokkari tuli telkasta. Ahdistuin jutuista niin etten voinut sitä katsoa... Niin hullua toimintaa!!! :( Itseäni rasittavat lähinnä heti hajoavat sukkahousut ja kaikki lamput, myös ne energialamput, jotka eivät oikeasti kestä niin kauaa kuin on luvattu. No, maapallo maksaa, eihän meidän tarvitse välittää... ?!

    VastaaPoista