Onnellisuuden jäljillä 4: Miksi republikaanit ovat demokraatteja onnellisempia?

Nobelin talouden muistopalkinnon jakaja Daniel Kahnemann toteaa Onnellisuuden jäljillä -ohjelman haastattelussa, että ihmisten onnellisuuden kriteerit ovat hyvin perinteisiä. Hyvät tulot, hyvä koulutus, arvostus ja vakaa perhe-elämä ovat tällaisia. Varallisuuden lisääntyminen vaikuttaa myönteisesti koettuun onnellisuuteen, mutta pitkässä juoksussa vaikutus on vähäinen.

Sosiaalisuuden merkitys on suuri. Sillä kuinka paljon on tekemisissä ystävien kanssa, on voimakas yhteys onnellisuuteen.

Erikoinen löydös on se kuinka paljon vakaumus vaikuttaa onnellisuuden kokemukseen. Kahnemannin mukaan republikaanit ovat paljon onnellisempia kuin demokraatit. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että ensin mainitut kokevat maailman olevan oikeudenmukainen paikka ja että heidän menestyksensä on heidän omaa ansiotansa. Demokraatit taas ajattelevat, että maailma on epäoikeudenmukainen paikka elää.

Mitä tuo tarkoittaa? Tuottaako yksilön voimakas subjetiivisuus arvioissaan enemmän onnellisuutta kuin analyyttinen ote? Liittykö asia moraaliseen kehittyneisyyteen?

Lawrence Kohlberg on esittänyt mallin ihmisen moraalikehityksen vaiheista.

Wikipedian mukaan Kohlbergin vaiheet ovat:

1. Auktoriteetin rangaistuksen uhalla synnyttämä tottelevaisuus.
2. Oman edun tavoittelu reilun pelin säännöillä tapahtuvana, kaikkia osapuolia hyödyttävänä vaihtona.
3. Hyvien ihmissuhteiden moraali, johon kuuluvat kiltteyden ja yleisemmin hyvän maineen käsitteet sekä huolenpito toisesta. Tässä vaiheessa tärkeiksi käsitteiksi kehittyvät myös luottamus, uskollisuus, kunnioitus ja kiitollisuus.
4. Moraali vastuuna yhteiskunnan hyvinvoinnista; sääntöjen ja lakien noudattaminen yhteiseksi hyväksi.
5. Moraali yhteiskuntasopimuksena ja abstraktina yksilön oikeuksien hyväksymisenä.
6. Yleisiin oikeudenmukaisuuden periaatteisiin nojautuva moraali, jossa yksilöillä on arvo itsessään.

Mitä korkeamman tason yksilö tavoittaa, sitä analyyttisempi ja objektiivisempi näyttää hänen näkemyksensä olevan. Asteikko näyttäisi ainakin piilevästi tukevan Kahnemannin tulkintaa.

Psykologian mukaan persoonallisuutemme on perimän ja olosuhteiden seurausta. Vaikuttaa siltä, että omaa perimäänsä ja kyvykkyyttänsä korostavat yksilöt pystyvät kokemaan onnellisuutta ilman syyllisyyttä paremmin kuin ne, jotka painottavat olosuhteiden merkitystä.

Vai onko kyseessä taas 90-luvun kaikkien asioiden selittäjä itsetunto? Jätetään sen pohdinta toiseen kertaan.  

Lämpimästi tervetuloa mukaan Leena Kärras. Kiva kun liityit joukkoon.


Tässä linkki viimeisimpää taidehistoria-artikkeliini "Barbizonin koulu".

Sompasaaresta.