Pariisi 2010 |
Jos arvioi pääsevänstä töistä klo 18.00 ja seuraava meno on klo 20.00, syntyneen aikaikkunan (tökkii tämä uudissana, mutta käytänpä kuitenkin) voi käyttää kieliharjoitteluun, ammatilliseen kehittymiseen, itsensä sivistämiseen tai muuhun sellaiseen tai muuhun vastaavaan kylvötyöhön.
Toki noin voi tehdä ja onhan se fiksuakin. Jos tuollainen on pysyvä elämanasenne, voi kuitenkin kysyä, onko se viisasta.
Ylen Elävässä arkistossa on dokumentti "Dahlströmin lähikauppa" vuodelta 1988. Se kertoo nuorehkosta miehestä, joka pitää lähikauppaa ja opiskelee samalla. Hän pitää putiikkiaan auki niin pitkään kuin se on mahdollista. Muita työntekijöitä ei ole, joten hänelle riittää kodiksi asuntovaunu, koska hän käy siellä vain nukkumassa. Siivoaminenkin kestää vain kymmenen minuuttia. Vähäiset menot pienentävät yrittäjäriskiä.
Hän on jo ekonomi, mutta jatkaa opintojaan. Hän on järjestänyt liiketilaansa nurkkauksen, jossa hän voi opiskella aina, kun hänellä ei ole asiakasta. Aikaa säästääkseen hän "lukee" sanomalehden kuuntelemalla sen töiden ohessa kasetilta ja ruotsin kielellä, koska se on hyödyllistä.
Kunnioitettavaa. Ei voi kuin hattua nostaa.
Tavoitan hyvin Dahlströmin ajattelutavan ja luulen sen ainakin osittain johtuvan kauppakorkeaopinnoista.
Toivon kuitenkin, että hän on tehnyt tuota vain rajallisen ajan. Minua huolettaa, mitä hänelle kuuluu nyt. Onko hän säilyttänyt terveytensä?
Uskon, että aikaan on syytä investoida myös rentoutumalla. Useissa tapauksissa se voi tuoda jopa paremman tuoton, jos sitä ajattelee. Ainakin elämä on rikkaampaa, jos siihen mahtuu muutakin kuin työtä ja unta.
Arvostan kovasti Dahlströmin yrittäjähenkeä. Joudumme joissakin elämänvaiheissa venymään, jotta selviämme hankalista tilanteista, mutta kannattaa pyrkiä aikaa myöten saamaan elämänsä tukevammalle pohjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti