Mari Koo pohtii blogissaan nettiin sopivaa avoimuutta. Ajatukset tuntuvat minusta hyviltä. Ehkä näitä voisi tiivistää siten, että on hyvä olla salaamatta inhimillisyyttään kirjoituksissaan, mutta jossakin menee raja.
Jos me haluamme brändätä itsemme täällä erehtymättömiksi kaikkien alojen asiantuntijoiksi, ei lukeminen pitkään huvita. Pidän Mari Koon otteesta. Vaikka hän pitääkin asiantuntijablogia, hän arvostaa elämän karheuden näkymistä pohdinnoissaan. Ja on tosiaan hyvä olla pidättyväinen muista ihmisistä kirjoittaessaan.
Minusta tuntuu, että olen lähempänä muita - useimmat minulle tuntemattomia - pohdiskelijoita, kun koen vaihtavani ajatuksia lihaa ja verta olevien ihmisten kanssa. Toisaalta nämä tekstit jäävät bittiavaruuteen ikuisiksi ajoiksi ja siksikin on tärkeää vetää raja jonnekin ja suojella siten haavoittuvuuttaan.
Leppoistusjutuistakin saa enemmän irti, kun kuulee sekä onnistumisista että tappioista. Eihän se haittaa, jos opimme toisiltamme.
Otos menneen viikon sadosta. Tussipiirustus. Aihe: Näkymä Assisissa Italiassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti