Meri Lähteenoksa esittää Viisas arki -blogissaan mainiot käsitteet slowtime ja showtime.
Tässä lainaus Merin blogista:
"Showtime on aikaa, jonka kulttuuriset uskomukset liittyvät vahvasti yksilöön, kilpailuun ja näyttämiseen. Pitää kokoaikaisesti näyttää ja todistaa muille, mihin pystyy. Ei vähiten itselle.Jossakin vaihaeessa tuo jatkuvasti lisääntyvän näyttämisen aika alkaa väsyttää. Mikään ei riitä.Silloin on aika hidastaa, siirtyä slowtimeen.Slowtime on aikaa, jossa ei ole kilpailua eikä näyttämisen pakkoa. Jokaisella on itseisarvo."
Työelämässä joudumme pakostakin elämään kilpailun ehdoilla. Työ voi perustua tavoitteisiin, jotka neuvotellaan esimiehen kanssa. Oma opettajan työni ei lähtökohtaisesti ole kilpailullinen, mutta työ rytmittyy kurssien, oppituntien ja arviointien mukaan. Joutuu siis juoksemaan kilpaa aikataulujen kanssa. Kuormitus vaihtelee jaksoittain.
Minusta leppoistamista voi toteuttaa sitenkin, että pyrkii risteilemään näiden Merin esittämien olotilojen, showtimen ja slowtimen, väliä annostellen kohtuullisesti omia voimavarojaan. No, helpommin sanottu kuin tehty.
Öljyvärimaalaus. Väriharjoitus taidekoululle. Konstruktivismia.
Mielenkiintoni heräsi...
VastaaPoista