Aito ja väärä kiltteys

Palaan vielä Einhornin kirjaan "Aidosti kiltti". Einhorn pitää vääränä kiltteytenä kyvyttömyyttä pitää puoliaan, hyvyydeksi naamioitua väärää kiltteyttä ja tyhmää kiltteyttä. Ensin mainittua on esimerkiksi se, että ei kykene puolustamaan sitä, mitä pitää oikeana. Ihminen voi myös esiintyä hyvänä ja moraalisena, mutta silti toimia kyseenalaisesti. Tyhmää kiltteyttä on esimerkiksi se, että ei pysty vastustamaan lapsensa toivetta silloin kuin pitäisi.

Aitoa kiltteyttä on kirjoittajan mukaan hyvät teot - motiiveista riipumatta. Hän katsoo, että tekijä hyötyy itse näistä teoistaan, eikä vain hyvän mielen saamisena. Kannattaa panna hyvä kiertämään.

Mielestäni tässä ollaan hyvin syvissä vesissä. Ihmisen kykyä hyvään (onko sitä?) on mietitty pitkään. Epäilemättä tällainen asenne ja kyky hyviin tekoihin laajalti sovellettuna ihmiskunnan piirissä parantaisi maailmaa valtavasti. Voiko tällainen pitkäjänteisyyttä ja itsekuria edellyttävä toiminta levitä laajalti? Pystyisinkö minä siihen? Tuskin kovin pyyteettömästi ainakaan. Ehdottomasti kannatettavaa tietenkin.

Ainakin noita väärän kiltteyden muotoja kannattaa välttää.

On mielenkiintoista miettiä miten markkinatalous toimisi hyvien ihmisten maailmassa. Kyllä se varmaan rullaisi. Mutta toimisko, jos edellytetään pyyteettömyyttä?

Otos teoksesta, joka esittää näkymää Sienassa. Akryyli ja tussi.