Kirjoitin edellisessä artikkelissani temperamentista ja viittasin Keltikangas-Järvisen aihetta käsittelevään teokseen. Hän tarkastelee jonkin verran myös ihmisen identiteettiä ja toteaa, ettei vahvan sellaisen muodostuminen ole itsestäänselvyys. Identiteetti ei ole välttämättä oma vaan omaksuttu ympäristöstä. Kun ihmisellä on vahva identiteetti, hän toteuttaa itseään ja elää sopusointuisasti. Ihminen voi siis ajautua kannattelemaan sellaista identiteettiä, mikä ei vastaa hänen temperamenttiaan. Ongelmiahan tällaisesta seuraa.
Tuo on kannustavaa tietoa minulle. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että vaikka elämässäni on ollut haastavia vaiheita, olen päässyt lähemmäksi minulle luontaisesti sopivan identiteetin mukaista elämänmuotoa. Saan rohkeutta jatkaa tällä tiellä. Kerrostaloasumisen ja autottomuuden huolettomuus antavat tilaa minulle tärkeälle kuvataiteen tekemiselle. toivon muuttuvani enemmän ja enemmän itsekseni. Kokemuksistani lisää menneen viikon Kotimaa-lehdessä (nro 10/12.3.2009) Terhi Kivikoski-Hannulan artikkelissa "Enemmän vähemmällä".
Yksityiskohta edellisessä artikkelissa olevasta teoksesta.
Tekstit
Vanhemmiten ihminen muuttuu enemmän "itsekseen" - omalta kohdallani vaikutusta on ollut myös sillä, että jonkinlainen taloudellinen vakiintuminen on tapahtunut eikä asuntolainaa ole enää kovin paljon jäljellä. Kiitän Luojaani, että mieheni ei ole halunnut meidän muuttavan isompaan asuntoon ja käyttävän elämäämme seinien maksamiseen, kuten hän asian ilmaisee. Nyt on paljon enemmän elämisen vapautta kuin jos olisimme menneet mukaan elintasokilpaan.
VastaaPoistaIkä tosiaan taitaa tuoda seesteisyyttä mukanaan.
VastaaPoistaKirjoita mielipiteesi Paholaisen haarukasta, kun olet saanut sen luettua. Olen monesti katsellut kirjaa, mutta en ole saanut tartuttua. Kiinnostaa kyllä.
VastaaPoista