keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Suhde tekemiseen



Serenitas on ollut mukana jossakin mielenkiintoisessa foorumissa pohdiskelemassa downshiftaamista ja kirjoittaa aiheesta blogissaan.

Tässä otos hänen tekstistään:

"Yksi asia jäi keskustelusta erityisesti pulppuilemaan ajatuksiin: downshiftaamisessa on lopulta kysymys suhteestamme työhön. Kun sen kuulee ääneen sanottuna ja näkee kirjoitettuna, tulee olo, että tässä on löydettynä jotakin keskeistä, jota pitää purkaa hieman."

Näin varmaan on mitä suurimmassa määrin. Työ ja sen jatkuvuus on meille turvallisuustekijä. Kilpailuyhteiskunnassa työpaikan säilyttämisen varmistaminen voi jopa lähteä käsistä niin, että päivät pitenevät mahdottomiksi ja ovat sisällöltään sähköisen hermostuneita.

Pitää olla riittävän kylmäpäinen, että jaksaa uskoa leppoistamisen (mahdolliseen) tuottavuutta lisäävään vaikutukseen. Tästä Serenitas kirjoitaa edellisessä postauksessaan. Minullakin alkaa olla omakohtaista tuntumaa siitä, että näin se menee.

Voisimme myös käyttää termiä "suhde tekemiseen". Minulla on taipumus asettaa itselleni liian kovia tavoitteita omissa puuhissani. Ehkäpä se on jokin ahneuden tai kunnianhimon muoto. Luulen kuitenkin onnistuneeni leppoistumaan tässä asiassa kuten työssänikin ja se tuntuu hyvältä.

Sekatekniikka. Näkymä Firenzessä.

1 kommentti:

  1. Minulle tuli downshiftaamisesta mielleyhtymä: alassihtaaminen ja siitä sitten se vanha "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Nyt näitä katajaan kapsahtajia saadaan taas seuraavina vuosina nähdä. Itse en koskaan ole ryhtynyt rikkaaksi ja olen iloinen, kun huomaan olleeni hyvin paljon aikaan edellä tässä asiassa. Mutta kyllä oli rankkoja yksihuoltajavuosia, jolloin sai sihdata aika alas, jotta selvisi tilipäivästä toiseen. En koe koskaan tehneeni työtä sen vuoksi, että olisin tuhlannut liikaa vaan ihan elääkseni. Mutta nyt voin tehdä työtä ihan ilokseni ja tunteakseni itseni hyödylliseksi, mutta niin, että jää aikaa muulle elämälle, perheelle ja harrastuksille sekä löhöämiselle. Minusta on ihanaa löhötä ja olla laiska. Eikä se maksa mitään. Kulutuksessani sihtaan niin alas, että raha-asiat pysyvät hyvässä kondiksessa enkä harpo kovin isoilla hiilisaappailla. Eläköön leppoisa ja tyydyttävä elämä.

    VastaaPoista