Onnellisuuden jäljillä 1

Dokumentissa Onnellisuuden jäljillä toimittaja tapaa useita onnellisuustutkijoita saadakseen ohjeita elämäänsä.

Ihmissuhteita korostettiin, sekä kotona että työssä. Kyynisyydestä varoitettiin. Jonkin tutkimuksen mukaan onnellisimpia ovat palomiehet, psykologit ja opettajat heidän työnsä ihmisläheisyyden vuoksi. He saavat myöskin olla avuksi muille. Olen itse opettaja ja minulle onkin hyvin merkityksellistä, että voin työssäni kokea auttavani omalta pieneltä osaltani ihmisiä eteenpäin elämässä.

Kyynisyys on varmasti myrkkyä ihmissuhteille ja sen myötä omalle onnellisuudelle, koska siitä puuttuu toivo. Mielestäni elämää kannattaa suunnitella, mutta ei pidä kutistaa ajatuksiaan vain järkeen ja mekaaniseen todennäköisyysarvioitiin perustuviksi. Olen kokenut omassa elämässäni, että synkältäkin näyttävä tulevaisuus voi olla väärä illuusio. Nöyryys ei kilpailua korostavassa yhteiskunnassa ole muodikas termi. Ihminen voi luottaa liikaa järkeensä ja vaipua murheeseen, koska "kaikki nyt vain selvästi menevät pieleen". Kannattaisi mieluummin olla nöyrä ja antaa tulevaisuudelle mahdollisuus. Olenkin omaksunut motokseni lauseen "Hyvinkin voi käydä".

Puolen tunnin liikunta kolme kertaa viikossa kuuluu vaikuttavan yhtä hyvin kuin parhaat psyykelääkkeet. Olisikohan niin, että silloin tulee varanneeksi aikaa itselleen? Voihan se tuottaa tyydytystäkin, kun tulee tehneeksi jotakin yleisesti hyödyllisenä pidettyä.

Kiitollisuuden merkitys nousi myös esiin. Pidämme monia asioita helposti itsestäänselvyyksinä. Huomaamme niiden arvon vasta, jos menetämme jotakin niistä. Yksi haastatelluista kehottaakin kirjaamaan tai jakamaan joka ilta läheisten kanssa asioita, joista on kiitollinen.

Hyvä neuvo. Muistan kun kerran sairastuin ja pelkäsin menettäväni työkykyni pitkäksi aikaa. Jouduin toteamaan, että palkanmaksu päättyisi kahden kuukauden kuluttua, jonka jälkeen emme selviäisi nykyisistä menoistamme. Vuoden kuluttua työsuhdekin katkeaisi. Näytti siltä, että koko elämämme sortuu. Joutuisin sairaana hoitamaan hankalia paperiasioita saadaksemme apua, laittamaan asuntomme myyntiin ja meidän olisi kestettävä muuton vaivat. Muistan hyvin kuinka tärkeältä oma koti silloin tuntui. Onneksi voinnissani tapahtui nopea käänne ja pystyin palaamaan töihin. Se tuntuu ihmeeltä vieläkin.

Emme joutuneet kokemaan sitä, mikä näytti olevan edessä. Olisihan siinäkin lopulta voinut hyvin käydä.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Alfean, Riitta, Karita ja BalticFinns. Kiva kun hyppäsitte kyytiin.

Tässä linkki taidehistoriablogini viimeisimpään artikkeliin "Delacroix oli suuri koloristi".



Kävimme vaimon kanssa kävelyllä Sompasaaressa, josta tulee Kalasataman asuntoalue. Projekti on vielä aivan alkutekijöissään. Alueella on pitkiä seinämiä, jotka on tarkoitettu graffiteille. Sivulla on otoksia kävelyltä.