Referoimassani dokumentissa (Onnellisuuden jäljillä) hollantilainen tutkija toteaa kunkin maan onnellisuusasteen liittyvän sen varallisuuteen, demokratian tasoon ja ihmisten keskinäiseen luottamukseen, mihin vaikuttaa paikallinen mentaliteetti. Instituutioillakin on oma merkityksensä.
Pohjoismaat pärjäävät hyvin onnellisuusmittauksissa. Mainitut kriteerit täyttyvät täällä hyvin. Suomessa voimme luottaa siihen, että viranomaiset hoitavat velvollisuutensa ilman lahjuksia ja pyrkivät toimimaan eettisesti. Voitelurahan pyytämiseen ei viranomaisella ole suurta kiusausta, koska hän tietää saavansa palkkansa tililleen silloin, kun hänen pitääkin se saada. Vaalitukikähminnät ovat asia erikseen.
Voi olla, että parhaat ajat ovat meillä takana. Toivottavasti olen väärässä. Kun jouduin perheineni pulaan 90-luvun lamassa, yhteiskunta auttoi meidät kuiville. Toki piti itsekin ponnistella, mutta järjestelmä tarjosi turvallisen selkänojan. Olen tapahtuneesta hyvin kiitollinen.
Tuloerojen sanotaan kasvavan. Kehityksen jatkuessa osa turvaverkoista pudonneista saattaa siirtyä hämärähommiin, mikä vähentää keskinäistä luottamusta. Vartiointibisnes näyttää kukoistavan jo nyt.
Vaalitukijupakka voi olla oire demokratian murenemisen alkamisesta. Politttinen menestys ei saisi riippua liikaa käytettävissä olevasta rahasta.
Yleinen luottamuksen tunne yhteiskunnassa on uskomaton voimavara, joka on vaikea saavuttaa. Sen arvon ymmärrämme, jos sen menetämme.
Hei Karavaani kulkee ja Ulla-Riitta. Oikein mukavaa, kun tulitte mukaan leppoistamisrattaille. Lämpimästi tervetuloa!
Tässä linkki viimeisimpään taidehistoria-artikkeliini: Ranskalaista maisemaromantiikkaa.
Graffititaidetta Sompasaareessa. Kaksi taiteilijaa työssä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti