Keisarille vielä uudemmat vaatteet

Osa Delacroix'n teoksesta
Saint-Sulpice -kirkossa Pariisissa. 

Keskustelin tällä viikolla erään ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun Hankenin tutkijan kanssa. Hänen alansa on palvelujen markkinointi. Kysyin häneltä, kuinka paljon ympäristön vääjäämättömältä näyttävä tuho on esillä yliopistomaailmassa. Aika vähän, hän totesi, fiksu ja hyvin vastuulliselta vaikuttava tutkija.

En voi kuin ihmetellä, miten laajalti silmät ummistetaan huikeiden kasvuodotusten ja ympäristön kestävyyden väliseltä hyvin ilmeiseltä ristiriidalta.

Tänään sattui silmiini pieni toivon pilkahdus. Toivottavasti se edustaa heikkoja signaaleja, jotka ennakoivat tulevaa. "Talouselämän äänenkannattajassa" Talouselämässä on tänään artikkeli, jonka otsikkona on "Irti kasvusta, kohti vaurautta". Kirjoittaja on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Vastuullisen liiketoiminnan tutkija (Sic!) Maria Joutsenvirta.

Joutsenvirta tuulettaa virkistävästi luutuneita ajatusmalleja. Hän toteaa päättäjien hakevan bkt-prosentteja, vaikka bruttokansantuote ei erottele aitosti tuottavaa liiketoiminnan volyymilisäystä epätaloudellisesta, ympäristön kustannuksella tapahtuvasta  kasvusta, joka tuo nopeasti kasvuhyötyjä, mutta tulee pitkän päälle kalliiksi.

Kirjoittaja kertoo niiden tutkijoiden ja poliitikkojen määrä lisääntyvän, jotka eivät usko edes vihreimmän mahdollisen kasvun eliminoivan suuria uhkia.

Yliopistomaailman taloustieteen siipi on tuntunut hitaasti tarttuvan ympäristön, joka on myös osa liike-elämän toimintaympäristöä, ilmeisiin uhkakuviin.

Smith, Keynes ja muut talousnäkijät ovat haudassa. Missä viipyvät uudet profeetat?