Kulttuuria ahmimassa Pariisissa

Louvren edessä

Olimme talvilomalla viikon Pariisissa. Kun on tarjolla niin paljon nähtävää, kuin tuossa kulttuurin superkaupungissa on, on kiusaus turvottaa päivät läkähdyttävällä määrällä virikkeitä.

Vaimoni osaa suhtautua terveesti ajankäyttöön matkoilla ja minä taas olen potentiaalinen ähkypotilas. Ja kyllä minä ahminkin, voi pojat! Kävin kaksi kertaa Louvressa, kerran Pompidou-keskuksessa, Musée Carnavaletissa ja Pinacothèquessa eikä tässä edes ihan kaikki.

Pompidou-keskus

Ensimmäisen - tuntikausia kestäneen - Louvressa käynnin jälkeen hän osasi taitavasti suunnitella seuraavaksi päiväksi sellaista kevyempää ohjelmaa, jossa huomasin hänen ottaneen minunkin kiinnostukseni huomioon ja niinpä ymmärsin olla juonessa mukana. Ohjelmaan tuli huokoisuutta enkä juossut itseäni lopen uupuneeksi ja silti sain mässäillä taidevirikkeiden parissa aivan riittävästi.

Pompidou-keskus

Kaikissa museoissa, paitsi yksityisessä Pinacothèquessa, sai valokuvata ja videoida. Materiaalia minulla on nyt runsaasti, joten voin sulatella valtavaa virikeaineistoa pikkuhiljaa.

Louvressa keskityin "uusimpaan" siellä olevaan taiteeseen ja sain näin rajattua erittäin runsasta tarjontaa. Museon kokoelmien aikajänne ulottuu kaukaa muinaisuudesta noin 1800-luvun puoliväliin.

Pompidoussakin oli paljon nähtävää. Keskityin vuoden 1900 kahta puolta sijoittuvaan taiteeseen ja muut hoituivat "vasemmalla kädellä".

Ei tätä lomaa leppoisaksi voi väittää, mutta virkisti se.