Pompidou -keskus |
Äskettäin Hesarissa kerrottiin silmälääkäristä, joka käy töissä ja pitää lomaa vuoroviikoin.
Vapaaviikkonsa hän käyttää perheensä kansse olemiseen ja matkailuun. Artikkelista ei ilmennyt, tekeekö hän työviikkoina runsaasti ylitöitä vai ei.
Ei kuulosta hassummalta, vähän kuin osa-aikatyö tai -eläke. Perhekin on varmaan tyytyväinen.
Pompidou -keskus |
Eräässä radio-ohjelmassa haastateltiin professoria, jonka mielestä maksuton yliopisto-opiskelu ei ole tasa-arvoista. Hänen mukaan esimerkiksi lääkärikoulutuksen, joka johtaa hyviin ansioihin, pitäisi olla maksullista - kuitenkin siten, opinnot maksettaisiin vasta valmistumisen jälkeen.
Kysymys on hankala. On toki niin, että kallis lääkärikoulutus on tulonsiirto niiltä, joiden koulutuspohja on "edullisempi", niille, jotka saavat mainitun koulutuksen ja sitä seuraavat hyvät ansiot. Toisaalta muut saavat mahdollisuuden saada lääkäreiltä terveydenhoitopalveluja tarvitessaan.
Jos oletetaan, että silmälääkärimme tekee puolet kokopäivätöisen kollegansa työkuormasta, voidaan pohtia hänen opiskelujensa ilmaisuuden oikeudenmukaisuutta. Onko oikein, että lääkäri saa suuren ilmaispanostuksen yhteiskunnalta, mutta ei tuota täyttä vero- ja eläkemaksutuottoa takasin yhteiseen kassaan?
Pompidou -keskus |
Ongelma on niin monimutkainen, että sitä voinee vain yrittää eritellä useasta näkökulmasta. On tietenkin kysymys yksilövapaudesta. Miksi ketään voisi velvoittaa tekemään haluaan enemmän työtä, jos hän pärjää vähemmällä ja ilman tukia? Yhteiskunnan kannalta investoinnin tuotto ei kuitenkaan ole toivottu.
Toisaalta ympäristö varmaan hyötyy useimmissa tapauksissa, koska pienemmät tulot merkitsevät pienempää kulutusta.
Eri pituisten ja hintaisten opiskelujen ilmaisuutta puoltaa se, että pidemmät opinnot tuottavat yleensä paremmat tulot ja siten progressionkin myötä enemmän verotuloja yhteiskunnalle. Paitsi, että silmälääkärimme tapauksessa ei niin ehkä käy ja että verotus suosii pääomatuloja, joita ansaitsevat hyvin koulutetut.
Emme tiedä, toimiiko silmälääkärimme vain tietyn ajan - esimerkiksi kun lapset ovat pieniä - kuvatulla tavalla vai jatkuuko järjestely eläkkeeseen saakka. Jos kyseessä on lyhyehkö järjestely, sitä voi verrata vuorotteluvapaaseen, jollaisesta minäkin sain nauttia viime vuosikymmenellä.
Tämä taitaa olla kaikkien aikojen toisaalta-toisaalta -aihe. Juttu pitenee eikä näköala juuri kirkastu, joten ehkä jatkan toiste.
Kuvat ovat talvilomamatkaltamme Pariisiin.
Jossain lehdessä (ehkä Kodin Kuvalehti? en muista) oli hiljattain pieni juttu leppoistamisesta vähän siihen suuntaan, että yhteiskunnalla ei ole varaa leppoistajiin, koska vähemmän työtätekeviltä ei tule niin paljon verotuloja mitä tarvittaisiin heidän kuitenkin käyttämiensä palvelujen (koulut, terveysasemat ym.) ylläpitämiseen. Tätä näkökulmaa en ole itse koskaan tullut ajatelleeksi, mutta selvää on, että ympäristö ei kestä nykyisenkaltaista menoa enää. Kuka guru tämänkin ongelman ratkaisisi!
VastaaPoista