Ruotsalainen lääkäri Stefan Einhorn tarkastelee kirjassaan "Aidosti kiltti" oikeaa ja väärää kiltteyttä. Tässäkin on ajattelemista, jos pyrkii etsimään sopivaa rytmiä ja tasapainoa elämäänsä. Ei kannata kiltteyttään ottaa omiin voimiinsa nähden liikaa kuormaa kannettavakseen.
Teos on sujuvasti kirjoitettu, mutta ei minusta kokonaisuutena kovin "painava" kirja. Aina joitakin kiinnostavia näkökohtia kuitenkin tapaa löytyä. Yksi tällainen mainitussa oppaassa liittyy menestyksen käsitteen määrittelemiseen.
Einhorn kertoo kiinalaisen tarinan miehestä, jonka hevonen katosi. Kun kyläläiset surkuttelivat tilannetta, mies tiedusteli, että mistä nämä tietävät kyseessä olevan menetyksen. Hevonen palasikin ja toi mukanaan lauma villihevosia. Nyt mies oli rikas. Kun kyläläiset onnittelivat, mies esitti taas saman kysymyksen. Miehen poika siirsi hevosia aitaukseen, mutta yksi niistä lennätti hänet selästään. Pojan jalka murtui ja luutui sitten väärään asentoon. Poika ontui. Kyläläiset taas valittelemaan, mutta mies teki saman kysymyksen. Sitten syttyi sota, mutta ontuva poika vapautettiin palveluksesta vammansa vuoksi.
Tässä tarinassa on minusta suurta viisautta. Kun muistelen omia kokemuksiani, huomaan, että on vaiheita, jotka alun synkkyydestään huolimatta ovatkin vieneet minua parempaan. Kun esimerkiksi menetin laman aikana työpaikkani, pääsin kouluttautumaan ja sijoittumaan minulle paremmin sopivaan ammattiin. Tässä ammatissa minä olen sitten onnistunut opiskelemaan työn ohessa minulle läheistä kuvataidetta. Tosin viime syyskauden jouduin pitämään taukoa, kun kuorma kävi liiaan suureksi. Mutta jälleen toteutui kiinalainen tarina. Olen kypsynyt eteenpäin tauosta huolimatta ja mahdollisesti enemmän kuin ilman sitä. Olen löytänyt minulle sopivan tekniikan ja ollut varsin tuottelias.
Toivottavasti tuo kiinalainen tarina on piirtynyt pysyvästi muistiini.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Hieno tarina! Olen katsellut tätä kirjaa, mutta en ole jotenkin jaksanut tarttua - tähänkään.
VastaaPoistaOlkoon kliseistä, mutta niinhän se vain on, että kun yksi ovi sulkeutuu, vähintään yksi uusi ovi myös avautuu. Kun osaa katsoa. Ajattelen nykyään entistä useammin, että niin on hyvä kuin käy. Asioita on turha pakottaa tapahtumaan, ei siitä yleensä hyvää seuraa.
Minustakin tarina on hieno! Hyvästä asiasta kirjoitat. Olen omassa elämässänikin huomannut tuon, että ei ikävistä asioista kumpua pelkästään ikäviä seurauksia. Jos yksi ovi sulkeutuu, uusia voi avautua. Pitää vain pitää silmänsä ja sielunsa avoimena uusille asioille.
VastaaPoistaEdellinen kommentoija on tosi oikeassa tuossa, että asioita on turha pakottaa tapahtumaan. Ei väärään suuntaan kannata itseään väkisin tyrkyttää, ei siitä tule kuin epäonnistumista ja ahdistusta.