lauantai 7. maaliskuuta 2009

Temperamentti stressin selittäjänä


Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut synnynnäisen temperamentin yhteydestä ihmisen hyvinvointiin kirjassaan Temperamentti, stressi ja elämänhallinta.

Hän esittelee Thomasin ja Chessin käsitteet "goodness of fit" ja "poorness of fit", joista ensin mainittu tarkoittaa tilannetta, jossa ympäristön paineet ja temperamentti ovat tasapainossa. Jälkimmäisessä puolestaan ne eivät sovi yhteen, vaikka kumpaakaan ei voi sanoa vialliseksi sinänsä.

Epäsuhta tuottaa tietenkin stressiä. Syynä voi olla vaatimusten ja kapasiteetin välinen epätasapaino. Stressaantuminen voi toisekseen johtua siitä, että ihminen panostaa johonkin asiaan kohtuuttoman paljon saavutettuihin tuloksiin nähden. Kolmas selitys on tavoitteen voimakkuuden ja henkilökohtaisen viritystilan välinen ristiriita.

Voitaisiin ajatella, että leppoistaminen on juuri tuollaista vaatimusten ja kapasiteetin välisen toimivan suhteen hakemista tai näin ainakin itse haluan asian ajatella. Minulla on työ, jota tehdään persoonallisuuden kautta. Opettajana toimiminen on ihmissuhdetyötä. Kaikkia se ei kuormita, mutta minun on ajateltava jaksamistani.

Kun opiskelen kuvataiteilijaksi työni ohessa, minulla on kaksi huomiota ja aikaa vaativaa toimintakenttää. Elatuksen antava työni minun on tietenkin hoidettava. Jos siis jonkin on joustettava kapasiteetin rajallisuuden vuoksi, sen on oltava taideopinnot ja taiteilijana toimiminen.

Olen aiemmin rakentanut mielessäni jonkinlaista marssijärjestystä taidesaralla, mutta yritän nyt psyykata itseäni pysymään kohtuudessa. Jos asetan tiukat tavoitteet itselleni taiteessa, joudun juoksemaan kahta kisaa yhtäaikaa ja se on minulle liikaa. Minun on siis kamppailtava hurahtamistaipumustani vastaan.

Sekatekniikalla tehty teos. Aihe: Näkymä Assisissa Italiassa. Olen käyttänyt pipetin tapaista työvälinettä, joka on tuottanut kiinnostavan raivoisan tunnelman.

2 kommenttia:

  1. Olen huomannut, että oma tahtini on selvästi järkiperäistynyt. Käytän tätä sanaa, vaikka voisin sanoa myös hidastunut. Ennen osasin sohlata montaa asiaa mukamas "yhtä aikaa" enkä häiriintynyt juuri lainkaan keskeytyksistä. Minulla oli tosi hyvä ns. sihteerikapasiteetti. Nykyisin harmistun, jos tekemisiäni keskeytetään ja joudun aloittamaan ajattelun taas alusta. Ehkä uppoudun nykyään entistä syvemmälle tekemisiini ja sen vuoksi koen keskeytykset hankalina. Olen myös oppinut, että aika todella hoitaa jotkut asiat, joten turha hösellys on jäänyt vähemmälle :).

    VastaaPoista
  2. Joo, olen lukenut, että tuo paperien järjestyksessä pysyminen tai pysymättömyys ovat yksilöllisiä piirteitä. Temperamenttiteorioiden mukaan ihmiseltä kuluu enemmän energiaa järjestämiseen, jos taipumus on heikko.

    VastaaPoista