2. Mitä tarvitsemme - oikeasti?

Luin jostakin, että kulttuuri, jossa elämme, opettaa meille tavat tyydyttää tarpeitamme. Tavat eroavat siis - ainakin osittain - eri kulttuureissa.

Käsittelin viime kuussa yhtä tapaa luokitella tarpeita eli Maslowin kuuluisaa tarvehierarkiaa. Näistä tarpeista osan katsotaan olevan välttämättömiä. Minimi voisi olla jotakin sellaista kuin eläminen yhteisössä, jossa kaikilla on samanlaiset vaatteet ja kaikki saavat nauttia tietyn normin täyttävästä ruokavaliosta. Jollakin tavoin on estetty mahdollisten vihollisten hyökkäyksien onnistuminen. Kuulostaa Maon Kiinalta tai keskitysleiriltä, jossa kuitenkin ruokavalio takaa pysymisen hengissä ja terveenä eikä ihmisiä surmata. Kaikkien on työskenneltävä vaikkapa tutut 7,5 tuntia arkipäivinä.

Pikaisena ajatusharjoituksena voimme kuvitella, että kaikille maailman ihmisille taataan yllä kuvattu elintaso (tietääkseni maailman ruoka riittäisi nytkin kaikille, jos se jaettaisiin toisin). Jos oletetaan, että työ on osattu organisoida siten, että kestävä kehitys on turvattu ja että ylijäämää syntyy.

Miten ylijäämä pitäisi käyttää, että se nostaisi kaikkien elintasoa tarvehierarkian mukaan uhkaamatta luonnon tasapainoa? Toisin sanoen millainen kulttuurin pitäisi olla?

Siinäpä pulma. Mietittäisiinkö sitä?

Päivän pieni ilo: Sateinen päivä kuulaantui (onkohan tämä suomea) ja saatoin kävellä reippaahkosti hämärtyvässä, raikkaassa illassa Söörnäisten metroasemalle. S-ryhmän päämajan tienoilla saatoin aistia vienon kahvin tuoksun kuten joskus ennenkin.