Mitä hyllyyn ja mitä pois?

Mari Koo on tehnyt Kulutusjuhlassa hyvän yhteenvedon kirjamessujen virittämistä ajatuksista muutaman bloggaajan mielissä. Niitä luettuani on mieleeni tullut vielä muutama näkökohta suhtautumisesta kirjojen omistamiseen.

Jos lähdetään siitä, että kirjat on tarkoitettu ensisijaisesti luettaviksi, lienee johdonmukaista pitää hyvänä asiana sitä, että yksittäistä kappaletta luetaan mahdollisimman paljon.

Tästä seuraa, että hyllyssä vuosikausia koskemattomana seisova kirja ei täytä alkuperäistä tehtäväänsä. Tieto-, sana- yms. kirjoilla on toisenlainen olemassaolon oikeutus kuin esimerkiksi , tuoreella kaunokirjallisuudella, koska ne ovat käsikirjoja. Eläin- ja taidekirjat sekä muut vastaavat voidaan varmaan lukea tähän joukkoon, ehkä myös runot.

Uusi kaunokirjoja voi varata kirjastosta ja lukea sitä mukaa, kun niitä saa. Jos haluaa päästä heti teoksen ilmestyttyä keskustelmaan siitä, lienee syytä ostaa oma kappale. Kun asia ei ole enää ajankohtainen, oman kirjansa voi myydä, laittaa kierrätykseen tai antaa lahjaksi tai miksipä ei myös lainaksi.

Vanhaa kaunokirjallisuutta kirjastoista saa helposti.

Useilla on varmaan tiettyjä lempikirjoja, joita tuntuu mukavalta pitää hyllyssään. Voihan olla, että niitä tulee selanneeksi tai lueskelleeksi aika usein. Muutamat romaanit voivat olla tärkeitä avainteoksia, joita mielellään tutkailee uudestaan ja uudestaan.

Näillä eväillä ainakin minä ja vaimoni voisimme supistaa kotikirjastoamme.

Yllä esitetty on kuitenkin yksisilmäistä, koska nuo periaatteet ovat hyvin rationaalista ja meillähän onneksi järjen lisäksi myös tunteet. Voi tuollaista puhdistusta ainakin yrittää.

Netti ja sähköiset kirjat tulevat varmaankin muuttamaan koko kirja käsitteen, mutta niistä toisella kertaa.

Päivän pieni ilo: Mukava kun puoliso oli jättänyt vesijuoksuun lähtiessään kirjolohen uunivalmiiksi odottamaan ja laittanut tekstarilla tiedon. Ja sekavihannekset odottivat lämmittämistä, vaikka ne tosin annoin olla. Vaimo ehtikin takaisin siten, että saatoimme syödä yhdessä. Vihanneksetkin lämmitettiin.

P.S. Liike-elämän näkökulmasta katsoen kirjan tarkoitus on ensisijaisesti tuottaa voittoa kustannusyhtiön omistajille.