Omaan hyllyyn vain ne kirjat, joita juuri luet?

Taas kotona. Takana viikonloppumatka Pohjanmaalle nuoren sukulaismiehen ja hänen morsiaimensa häihin sekä tapaamaan vanhoja ystäviä. Osa matkasta sujui kätevästi Pendolinolla ja loput laina-autolla.

Mari (Kiitos Mari ja kiva kun listauduit. Tervetuloa!) vinkkasi minut kommentillaan edelliseen postaukseeni kirjastosetä Macen artikkeliin, jossa tämä esittelee kirjastonsa. Neljä kirjaa. Siis neljä! Tuolle pitää nostaa hattua. Oikein hard core -meininkiä.

Mutta mitä sanoo Arjaanneli? Makuuhuoneen hyllyssä hänellä on kaksi kirjaa. Tosin ymmärsin, että hänellä on lisäksi jossakin joitakin reliikkejä, mutta tässä meillä on toinen hc -järkilukija. Hatunnosto taas. Minulla on tuohon pitkä matka. Tuntuu turvattomalta laittaa kiertoon kirjoja, kun voi kaduttaa myöhemmin. Turhaa pehmoilua varmaan.

Nan kirjoittaa romuprojektistaan ja kertoo suhtautumisestaan tavaroihin ja siis myös kirjoihin. Hän haluaa säilyttää vain sellaiset, joihin liittyy myönteisiä muistoja tai jotka vastaavat hänen arvojaan. Hyvältä kuulostaa. Tosin minä en taitaisi saada tuolla perusteella paljoa peratuksi. Onhan sekin arvoratkaisu, että laittaa seisovat kirjat matkaan. Saapa nähdä missä määrin pystyn siihen.

Mietityttää mitä kirjoja tohtii viedä kirjaston kierrätyspisteeseen. Hyllyssä on joitakin eepoksia, jotka ovat sisällöltään vanhentuneita. Voiko niille olla minkäänlaista käyttöä muualla kuin paperikeräyksessä? Haluaisiko joku niitä hyllyynsä tunnearvon takia, jos ne ovat olleet joskus jonkun tiukan tentin vaatimuksissa?

Päivän pieni ilo: Saimme ystäviltämme omenia matkaan. Maukkaita. Heidän puistaan. Olen addiktoitunut omeniin.