sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Mikä saa jäämään iltalampun ääreen?

Pohdiskelin edellisessä jutussani sisun olemusta slow lifen näkökulmasta. Jatketaan samasta aiheesta.

Ilmeisesti tuollaisessa tilanteessa, jossa olisi jo aika lopettaa kyseiseltä päivältä, voi olla useita vaikuttimia, jotka saavat meidät punnertamaan eteenpäin. Joissakin tapauksissa asian jättäminen kyseiseltä päivältä voi tuottaa huomattavasti enemmän setvimistä myöhemmin kuin homman hoitaminen tässä ja nyt edellyttäisi. Esimerkiksi voi olla koolla useita henkilöitä, joille on asiaa. Kannattaa hoitaa homma nyt, eikä tavoitella myöhemmin kaikkia erikseen. 

Tulevat työpäivät voivat myös olla niin umpeen buukattuja, että asian jättäminen hoidettavaksi muiden kiireiden lomassa aiheuttaa hoppua ja stressin tunnetta.

Työpaikkani TYHY-päivänä meillä oli työterveyspsykologi Simo Levanto luennoimassa työssä jaksamisesta. Kiinnitin huomiota, kun hän mainitsi, että ihminen ei tunnista väsymyksen syvyyttä. Voi tuntea itsensä väsyneeksi työssä ja olisi jo syytä lähteä kotiin, kun ajattelee, että kyllä minä pystyn tämän vielä tekemään.
Sisukkuus, asian loppuun saattamisen tarve ja väsymyksen tunnistamattomuus voivat yhdessä saada meidät jäämään iltapuhteelle. Tätä voi vahvistaa vielä voimakas kunnianhimo. Haluamme ehkä antaa itsestämme enemmän aikaansaavan kuvan kuin mihin luontaisesti kykenemme. Voi olla, että meitä vaivaa lisäksi turvattomuuden tunne. Jos työpaikan pysyminen vaikuttaa epävarmalta tai kyseessä on määräaikainen työ, voi tuntua, että pitää tehdä varmuuden vuoksi ylimääräistä.

Pelkän sisukkuuden sijaan meitä saattaakin pidättää iltalampun ääressä usean tarpeen ja motiivin yhtäaikainen vaikutus.

Päivän vinkki: Maalauksiani ja piirustuksiani on esillä Cafe Kahvikujassa Helsingin Vuosaaressa 12.4. - 3.5.2010.

Päivän kiitollisuuden aihe: Vaimoni toimii mielellään managerinani taidenäyttelyasioissa.

Näkymä Firenzessä. Sekatekniikka. Kuuluu lopputyönäyttelyvalikoimaan (Prässäämö, Kaapelitehdas, Helsinki 21-30.5.2010), joten ei ole esillä Cafe Kahvikujassa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti