Talvikauden työ painaa hartioilla. Onneksi ensi viikolla alkaa uusi jakso, jolloin on paremmin aikaa hoitaa rästiin jääneitä töitä. On stressaavaa, kun opiskelijoiden yksittäisiä suoritusjuttuja seisoo minulla odottamassa käsittelyä, enkä pääse niitä hoitamaan, kun on niin paljon muuta. Opiskelijat kyselevät ja muutakin kautta tulee kyselyjä.
Minun on vain pidettävä itseni koossa ja edettävä omaa terveyttäni ajatellen kohtuullista tahtia. Samalla minun on pidettävä mielessäni, että edellinen jaksoni oli kohtuuttoman raskas, kun oli niin paljon opetusta. Olen siis tavallaan tehnyt kevään viimeisen jakson töitä etukäteen. Yksittäiset rästihommat- sinänsä aika pienet, mutta yksittäin hoidettuina aikaa vievät - kasautuvat.
Useimmat näistä rästeistä syntyvät, kun opiskelijat eivät saa suorituksiaan hoidetuiksi kurssin aikataulun puitteissa.
Tällä viikolla keskityn saattelemaan päättyviä kursseja loppuun ja sparraamaan niiden opiskelijoita saamaan suorituksiaan läpimenokuntoon. Loppuviikolla olen pari päivää seminaarissa.
Nyt kieli keskellä suuta eteenpäin. Tällä viikolla allokoin vähäisiä jäljellä olevia voimiani päättyviin kursseihin ja ensi viikolla tartun rästeihin. Peruna kerrallaan, kuten Tahkokallio sanoo.
Päivän pieni ilo: Raitsikka ei ollut tänään myöhässä kuten viime keskiviikkona ja ehdin siityä kohtuullisessa ajassa Pasilan toimipisteestä, jossa edellinen tuntipari päättyi, Vallilan toimipisteeseemme aloittamaan seuraavaa ilman, että tarvitsi turvautua taksiin.
Tekstit
Tekoäly tiedostamattoman simulaationa
6 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti