Onko sopiva sopiva leppoistussana?

Arle ja Pellonpientare kommentoivat edellistä postaustani. Arle on etsinyt tasapainoa elämäänsä ja nimeää hyviä vastakohtapareja, joiden avulla voi etsiä tasapainoa elämäänsä:

- kiire - rauhoittuminen
- melu - hiljaisuus
- työ - lepo
- turha - tarpeellinen

Minusta tuo Arlen luettelo on mainio. Noilla tekijöillä on riippuvuussuhde toisiinsa. Mitä vähemmän turhaa sitä helpompi rauhoittua jne. Noitahan voisi ajatella mittaristona, joissa vasen laita edustaa punaista. Mitä useampi arvo punaisella ja mitä pidenpään, sitä uhkaavampi tilanne. Niin, ajan voisi ottaa lisämuuttujaksi näihin.

Keksisinköhän noita lisää? Sotkuisuus - järjestys? No jaa, ehkä.

Olisi ne oikean laidan lukematkin pitkän päälle hankalia.

Pellonpientare analysoi slow'ta mainiosti. Kyse onkin oikeastaan enemmän näkökulmasta tai asenteesta kuin nopean vastakohdasta. Hän kommentoi myös käyttämääni proper -sanaa ja toteaa sen tuovan mieleen ulkoapäin annetun sopivuuden. No, tarkoitin nimenomaan sopivuutta omasta näkökulmasta, mutta onhan se totta, ettei sana välttämättä itsessään kerro aniankiaan suomalaiselle, mistä päin sopuvuutta arvioidaan. Tosin englannin kielen taitoni ei riitä siihen, että tietäisin, liittyykö proper -sanaan jokin tällainen konnotaatio.

Näin ne temperamenttierot näkyvät arjessa. Vaimoni nauroi sydämensä pohjasta nähtyään miten olin avannut mämmiropposen.

Kevään aurinkoinen tervetulotervehdys sinulle Veikko Ojanen. Kiva kun hyppäsit leppoistuskärryille.


Päivän pieni ilo: Rauhallinen kiirastorstai-ilta. Syvän ylevän kaunis Matteus-passio soi radiossa.

Oikein rauhaisan hiljaista ja tunnelmallista pääsiäistä kaikille!