Voin ostaa tai lainata siihen kirjoja, käyttää nettiä, ottaa valokuvia, videoida, pitää kalenteria, kuunnella radio-ohjelmia tai katsoa videoita Ylen Areenasta ja mitä kaikkea ...? Niin, voihan sillä soittaakin.
Mihinkähän olen joutunut? Kaltaiselleni virikkeitä imuroivalle tapaukselle värkki on liian koukuttava. Ei tarvitse pitkästyä, kun omppusella voi aina tehdä jotakin. Koskahan alan törmäillä pylväisiin, jos en malta olla katsomatta videoita kävellessäni, tai tapahtuu jotakin vielä kamalampaa?
On suurempi houkutus lähteä kävelylle tai pyöräilemään, kun voi kuunnella jotakin kiinnostavaa samalla. Aika juoksee nopeammin. Hyvä juttu, mutta ... toisaalta sanotaan ulkona liikkumisen selvittävän ajatuksia ja luulen tällaisen nupin kirkastumisen olevan sujuvampaa, jos lintujen laulun kanssa ei kilpaile radion puheripuli. Luulen raukean olotilan olevan tajunnalle hyväksi ja kun kävelee ulkona, ajatukset voivat harhailla sinne tänne ja kukaties järjestellä itseään kuin unessa ikään.
Virikepaastot olisivat paikallaan, mutta en tiedä, pystynkö jättämään omppusta kotiin lenkille lähtiessäni, kun välillä tekee mieli ottaa se saunaankin mukaan.
Asiasta toiseen. Ensi sunnuntaina 16.10.2011 klo 21.00 Inhimillisessä tekijässä (klikkaa "Seuraava lähetys")on aiheena "Pienen elämän etsijät", johon toimittaja Sari Valto kutsui keskustelemaan kolme kohtuullistajaa, Marikka Bergmanin (Pientä elämää etsimässä), Sanna Wikströmin (Hidasta elämää) ja minut.
Lämpimästi tervetuloa mukaan Pauliina. Kiva kun hyppäsit kyytiin.
Sivun kuvat ovat tämäniltaiselta kävelyltäni Herttoniemenrannassa. Joo, napit olivat korvissa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti