Me olemme olleet ilman autoa vuodesta 1993 lähtien. Lama vei minulta työpaikan ja työsuhdeauto jäi sinne. Päätimme katsoa miten pärjäämme ilman ja siitä se sitten lähti. Kaikki viisi lastamme olivat tuolloin kotona, mutta nyt ovat jo lentäneet pesästä. Nuorin oli 8 vuotta ja vanhin 16 vuotta vanha. Asuimme omakotitalossa.
Kun lapsemme eivät olleet enää kannettavia, meidän ei tarvinnut paneutua lastenrataslogistiikkaan. Käsiämme venytimme ruokakasseja kantaessamme ja busseissakin niiden kanssa sählättiin. Voihan ajatella, että jotkut menevät salille ja maksavat tällaisesta, mutta enpä tiedä, voidaanko tässä puhua hyötyliikunnasta. Sitä teemme vieläkin, joten ei kädet vielä ihan maata viistä. Foordi eli ostosratas on kätevä.
Lapsemme oppivat käyttämään itsenäisesti julkisia. Rauhaisa hetki Hesarin parissa ei katkennut kyydityspyyntöön eikä sikeästä yöunesta tarvinnut nousta kuutamoajeluille. Toisaalta eräs ystävämme sanoi, että hän voi viettää aikaa kaksistaan kunkin lapsensa kanssa kyyditessään heitä. Hyvä pointti sekin.
Vaimo arvelee vierailukutsujen vähentyneen, mikä on ikävää. "Ai niin teillä ei ole autoa. No tulkaa sitten, kun teillä on.". Tuohon tyyliin.
Minulle itselleni autosta luopuminen merkitsi asennemuutosta liikkumisen suhteen. Olin tottunut siihen, että auto on aina valmiina eikä lähtemisiä tarvitse ajoittaa kovin tarkoin. Nyt piti alkaa lukemaan bussiaikatauluja ja laittautua pysäkille riittävän ajoissa. Tottuihan siihen. Lisäbonuksena sain mahdollisuuden lukea työmatkoilla.Käsittääkseni ei ole miehekkään näköista kantaa kauppakasseja, joten kannattaa pukea individualistin viittaan.
Ostin sittemmin hyvän pyörän, jolla pystyin kuskaamaan tavaraa ja liikkumaan paikasta toiseen. Taas saatoin ajatella, että joku pulittaa salimaksuja ja minä saan liikuntaa ilmaiseksi sivutuotteena. Ajelin työmatkaa jonkin verran talvellakin ja opin, että sekin on mahdollista. Pyöräily lisää myös kotiseututuntemusta, kun voi kulkea autoille mahdottomia reittejä. Minusta on mukava pörrätä pyörällä ja nuuskia paikkoja, joissa ei ole ennen käynyt.
Nykyään asumme kerrostalossa ja meillä on erinomaiset kuljetuspalvelut käytettävissämme. Aivan lähellä on CityCarClubin piste. Järjestelmä on todella hyvä. Saamme auton lähes aina kun tarvitsemme ja voimme valita kulloiseenkin kuljetustarpeeseen sopivan. Meidän ei tarvitse murehtia auton huolloista yms.
Käytämme myös kadullamme olevaa pientä autovuokraamoa (Actum) silloin, kun se on edullisempi vaihtoehto. Otamme toisinaan taksin. Kaiken perustana on Helsingin seudun erinomaiset julkisen liikenteen palvelut. Julkiset ovat vuokra-auton hyvä vaihtoehto myös silloin, kun käymme muualla Suomessa. Alkuaikoina saimme usein ystäviltämme auton lainaksi.
Palveluja kannattaa käyttää rohkeasti, koska oman auton puuttuminen säästää paljon rahaa. Ruokareissujen vaivoja voisi välttää käyttämällä kauppojen kuljetuspalveluja. Aikoinaan oli useitakin nettiruokakauppoja. Ehkä ne olivat liian varhain liikeellä. Tietääkseni ainakin yksi ketju tarjoaa tällaista palvelua nytkin.
Kuvat Strasbourgista 2009.
Tekstit
Auto on asia, joka herättää varsinkin miespuolisissa henkilöissä voimakkaita tunteita. Totta on, että pääkaupunkiseudulla katsellessaan autovirtoja, joissa nelipyöräisen kulkupelin sisällä näkyy yleensä yksi ihminen, miettiin voisiko asian hoitaa toisin. Totuus kuitenkin on että julkisilla matkoihin menee usein liian paljon aikaa. Tämän todistin itsekin viime talvena muutamaan kertaan, kun halusin päästä Espoon tietyille perukoille, jouduin jalkojen lisäksi käyttämään neljää kulkupeliä: Bussia, metroa, junaa ja vielä kerran bussia. Maaseudulla auto on usein välttämätön. Linjabiilejä ei pöristele joka nurkalla.
VastaaPoistaLaiskuuttani lainaan tähän pätkän eräästä pakinastani:
Mustion linnan herra Hjalmar Linder, oman aikansa rikkain suomalainen, osti Suomeen yhden ensimmäisistä autoista. Autoa oli tavoitellut myös Belgian kuningas, mutta Linder tarjosi enemmän ja toi auton Mustioon ihmisten kauhuksi. Auton mukana seurasi kuljettaja vaimoineen, sillä Suomessa ei kukaan olisi osannut autoa ajaakaan. Auto kulki enimmillään 25 kilometriä tunnissa. Harvat suomalaiset olivat nähneet autoa ja rämisevä ja savuttava härveli Mustion teillä pelotti sekä ihmisiä että eläimiä. Linder korvasi runsaskätisesti kaikki uuden automobiilinsa aiheuttamat haitat. Tarina kertoo, että törmättyään lehmään Linder maksoi sen omistajalle kolminkertaisen korvauksen. Tämän seurauksena paikkakunnan emännän ryhtyivät väijymään tienposkessa mansikkeineen ja pörisevän automobiilin eteen päätyi lehmä jos toinenkin ennen kuin härveliin alettiin tottua ja emännät joutuivat keksimään toisen rahanansaitsemiskeinon.
Amerikkalaisen Henri Fordin unelma oli rakentaa autoja, joita kuka tahansa kykeni hankkimaan ja käyttämään. Ford keksi liukuhihnan ja niin auto pystyttiin tuomaan tavallisen kuluttajan ulottuville. Henri Ford hieraisisi kaksi kertaa silmiään nähdessään nykyisen menon maanteillä. Fordin unelma on toteutunut tavalla, jota hän ei olisi koskaan voinut kuvitella. Suomessakin oli käytössä vuonna 2005 henkilöautoja lähes kaksi ja puoli miljoonaa!
Perukoille suuntautuvat reissut kannattaa tehdä CityCarClubilla tai vaikkapa julkisen ja taksin yhdistelmällä. Tuskinpa hankaliin paikkoihin tarvitsee ihan joka päivä mennä.
VastaaPoistaHenry Ford ei tainnut itse keksiä liukuhihnaa, mutta osasi toki ansiokkaasti soveltaa sen käyttöä. Sanotaan, että autoilun alkuaikoina oli esillä myös sähkön käyttö energian lähteenä, mutta jostakin syystä öljy voitti.
Olet oikeassa, wikipedia kertoi seuraavaa: Henry Ford oli ensimmäisiä, joka otti käyttöön kokoonpanolinjat ("liukuhihnan") autojen massatuotannossa.
VastaaPoistaJos ei autoa ole olemassa, maksaa taksimatkoja silloin tällöin mielellään. Minulla kun oli kuitenkin auto kuluineen Jyväskylässä, maksoin taksimatkoja aika lailla, vaikka yritin mahdollisuuksien mukaan mennä julkisilla. Niinpä takahikiälle meno kesti. Auto kuitenkin kannatti jättää parkkiongelmien takia Jyväskylään, koska sai VR:n kyytiä puoleen hintaan opiskelijana.