Elävästä arkistosta löytyy "Aamun kirja", jossa Nadja Nowak ja Seppo Puttonen jututtavat Kari Hotakaista tämän uudesta kirjasta "Ihmisen osa". Kirja vaikutti ohjelman perusteella niin kiinnostavalta, että varasin sen äsken kirjastosta. Minun kannaltani valitettavasti kovin moni muukin näytti sen tehneen.
Kirjan sanottiin käsittelevän ostamista, myymistä ja kaupallistumista. Lankakauppias ei myy enää lankaa puseron tms. tekemiseen vaan hän myy mielikuvia ja "ei mitään". Niinpä.
Aasinsilta leppoistamiseen löytyy kyllä. Jos maksamme kovasti lisähintaa tuotteeseen liittyvistä mielikuvista, lisäämme rahapainettamme ja stressaannumme. Tästä tulemmekin brändeihin, joita käsittelin äskettäisessä postauksessani.
Buyologyn mukaan asia ei ole niin yksinkertainen, kuin Hotakaisen haastattelu antaa ymmärtää, koska tunteemme näyttävät ohjaavan meitä maksamaan mielikuvista. Voivatko tunteet ohjata meitä harhaan? Siinäpä kysymys.
Jos nyt kuitenkin lukisin sen kirjan, ennenkuin märehdin sitä enemmän.
Päivän pieni ilo: Satoi suuria pisaroita, kun nousin bussiin kotimatkalla. Kun tulimme päätepysäkille, sade oli jo täällä ohi. Oli mukavampi tallustella kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Erittäin mainio kirja se, itse löysin kirjaston Best Seller -hyllystä ja herätti runsaasti ajatuksia, joita hieman kirjasin blogiinkin.
VastaaPoistaOnpa mielenkiintoinen tämä blogisi, kiva kun löysin sen kommenttisi kautta. Slow-meininkiä itsekin tässä yritetään hakea, saada ja oppia. Ihana tuo "päivän pieni ilo" joka jutussa.
VastaaPoistaHei Mari ja Pellon pientareella! Sinulla kävi tsäkä, Mari. Minäkin luin joskus Narsin kirjan ja sen perusteella ei tosiaan mammonaa kannata hamuta onnellisuuden tavoittelemiseksi. Minullakin on jotenkin ambivalentti suhde kirjahyllyn antimiin. Eepoksia vain kertyy ja kertyy, vaikka työpaikkani on pääkirjastoa vastapäätä eli voisin hyvin olla sen varassa.
VastaaPoistaPellon pientareella. Kiva kun tulit. Vaihdetaan ajatuksia hidastelusta ja muustakin. Päivän pienessä ilossa en sellainen kiva puoli, että tulee päivittäin pantua niitä merkille. Jos ei tule mitään mieleen, voi yrittää järjestää jotain pientä - eihän sen kummallista tarvitse olla.