Tavoitteellisuudella kotiasiat kuntoon?

Sampsa Kiianmaa antaa mainiossa Vehmas Assembly -blogissaan kymmenen ohjetta työajan hallintaan. Näissä tuntuu olevan pääpaino tavoitteiden määrittämisessä ja aikataulutuksessa. Niinkuin olen aiemmin aiheesta kirjoittanutkin, mielestäni tuo sopii yksille mutta toisille ei. Saattaisin tuntea oloni ahdistuneeksi noin perusteellisesti itseni aikatauluttaneena.

Omassa työssäni koen kuitenkin kalenteriin sidottujen kurssisuunnitelmien antavan mielenrauhaa. Niiden avulla voin varmistaa, että etenen opiskelijoiden kanssa riittävää tahtia. Pidän näitä netissä opiskelijoiden ulottuvilla ja siellä on päiväkirjat sekä muuta kurssiaineistoa. Näistä järjestelyistä on suuri apu kaltaiselleni pöytähutilukselle. Kauan on puhuttu paperittomasta toimistosta, mutta nyt vasta alkaa näyttää siltä, että se toteutuukin. Jos saan pankkiasiatkin vielä virtaviivaistettua paperittomiksi. Tiedän suunnilleen jo miten, mutta pitäisi vain panna töpinäksi.

Työpaikoissamme joudumme toimimaan muiden kanssa yhteistyössä ja senkin takia tavoitteet ovat tarpeellisia.

Sampsa kirjoittaa toisessa postauksessaan vakuuttavasti oman elämän tavoitteiden asettamisesta ja niihin liittyvistä suunnitelmista. Hän on miettinyt myös, miten haluaa itsensä muistettavan. Nämä vaikuttavat sinusta ehkä äkkiseltään vierailta asioilta, kun kyseessä on yksityiselämä. Hän kuitenkin kääntää asia taitavasti pehmeisiin arvoihin kuten oikeaan läsnäoloon lasten parissa jne. Minusta hänellä on hyviä oivalluksia.

Noilla ohjeilla varmaan saa parannuksia elämäänsä. Kuitenkin mietityttää... tuleeko elämästä suoritus, jos noin toimimme? Onko impulsiivisuudella ja yllättävillä käänteillä merkitystä? Olen välillä valitellut kirjaähkyä, mutta en usko, että kannattaa ruveta odottavien teosten lukua aikatauluttamaan.

Oma kokemukseni on, että minun on syytä purkaa kiiresumaani, joka minulle helposti kasaantuu. Tärkeää on, että pystyn järjestämään itselleni runsaasti suunnittelematonta aikaa. Tätä minun on vielä harjoiteltava. Tavoitteet alkavat helposti orjuuttaa. Jos pystyn "ajelehtimaan" riittävästi, pystyn ehkä toimimaan tarvittaessa spontaanisti ja tehokkaasti.

Päivän pieni ilo: Pikkuinen, orvokkisilmäinen tyttärentytär (vajaat 2 v.) oli lauantaina mummolassa hoidossa. Noita hetkiä on mukava muistella. Kun neiti halusi papan näyttämään Youtubesta hassuja kissavideoita, hän työnsi minua takaa jaloista kohti tietokonetta kuin kottikärryjä.

Päivän taidepala: Auttaisikohan Hesse eteenpäin? Täällä lisää.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Date Aire , Arle ja Peter Jones!