Leppoistellen kuvataiteilijaksi?

Olin aamupäivän taidekoululla. Keskustelimme lopputyöstä ja siihen liittyvästä näyttelystä, jonka on määrä olla ensi toukokuussa. Näyttelypaikka on näillä näkymin Kaapelitehdas, joka on varattu, mutta muutakin pohdistaan. Päiväkirjan pitäminen auttaisi opinnäytteen kirjallisen osion tekemistä.

Päivän taideajatus: Minulla on yksi blogi, jonka nimi on Taideopiskelijan matkablogi. Tein siihen aiemmin aika runsaasti juttuja, mutta sitten on ollut hiljaista. Tänään tuli mieleeni, että voisin kirjoittaa noistakin asioista täällä. Tämänhetkinen aihehahmotelmani kytkeytyykin leppoistamiseen, koska kantavaksi teemaksi olen ajatellut ihmiselon haurautta tai elämänhallinnan lumetta tai miksi se nyt muotoutuukaan. Viime talvena tekemistäni töistä osa sopiikin tuon tyylisen otsikon alle. Niistä on otteita aiemmissa postauksissani. Olisi mukava jakaa tätä matkaa kanssanne. Miltä tämä kuulostaisi?

Olen alkanut pohtia tavoitteiden tarpeellisuutta. Ei niitä täysin ilman tietenkään elämä rullaa, mutta lastaammeko itseämme liikaa tavoitteilla, joita ajattelemme itse valinneemme, mutta joiden perimmäistä aitoutta voi punnita. Onko minun aivan pakko valmistua kuvataiteilijaksi keväällä? Mitä tapahtuisi, jos se siirtyisi? Olisinko vain puu, joka kasvaa saamastaan auringonvalosta, vedestä ja maaperän aineksista?

Päivän lainaus: "... miten sitä torjuu oman kokonaisen itsensä kun kurottaa itsensä ulkopuolelle tavoitellen ulkoa jotain mitä itsessä ei olisi jo. Sitten se iski. Haluaminen sattuu." Näin kirjoittaa Olematon blogissaan Poikkeavan tavallista elämää. Eikö ole hienosti sanottu. Tuo auttaa avaamaan uusia näkymiä, kun etsimme tasapainoa elämäämme.

Päivän pieni ilo: Nouseva aamuaurinko valaisi kauniisti Söörnäisten ja Vallilan taloja.