Brändeistä halutaan vahvoja, koska näin saadaan korkeampi preemio (no muitakin syitä). Se tarkoittaa suomeksi sitä, että jää enemmän hilloa. Karuimmillaan tämä tarkoittaa monikertaisen hinnan maksamista tuotteesta verrattuna aivan samanlaiseen, mutta heikommalla brändillä leimattuun.
Minuun brändit vaikuttavat ja olisi mahdotonta täysin välttää sellaista. Samasta nauttivat muutkin - enemmän tai vähemmän. Olemmeko siis tyhmiä?
Kerroin jo tämän kuun 10. päivän jutussani Buyology-kirjasta, joka tuhoaa tehokkaasti uskomukset homo economicuksesta. Se tosin on yksi kansantaloustieteen perusolettamista, jonka mukaan ihminen pystyisi toimimaan ostaessaan järkiperäisesti omien intressejänsä mukaisesti.
Buyologysta löytyy valaiseva esimerkki. Aika kauan sitten teetettiin testi, jossa ihmiset saivat maistaa sokkona kokista ja pepsiä. Yli puolet pitivät jälkimmäistä parempana. No miksi tästä ei alkanut Pepsin loistelias voittokulku? Tämän selvittämiseksi myöhemmin testi toistettiin (sama tulos) ja toteutettiin myös siinä muodossa, että maistajat tiesivät, kumpi on kumpaa. Kun tuote oli tiedossa, yli puolet pitivät kokista parempana.
Selitys edelliseen löytyy brändin vaikutuksesta (tarina, pullon muoto jne.). Aivoissamme tunteet voittavat järjen. Kuvitellaan että minä aikoisin ostaa nyt uuden auton. Oletetaan myös että minä olisin valitsemassa joko skodan tai volkkarin (saman yrityksen merkkejä). Uskon että minun olisi hyvin vaikea päätyä skodaan, vaikka se on todennäköisesti vastaavan volkkarin veroinen, mutta halvempi. Tämä johtuu siitä, että aivoihini on pitkän skodasta ajan kuluessa jumittunut itäauton mielikuva. Järkevää?
Tulemme todennäköisesti edelleen menettämään tilaisuuksia helpottaa kiirettämme ostamalla halvempia, mutta riittävän hyviä tuotteita.
Päivän pieni ilo: Palatessani töistä huomasin metroasemalla kulkevani melkein yhdessä kolmen koulumme opiskelijan kanssa. Teitä saurataan, sanoin. Vaihdoimme iloisia hymyjä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti