Tarkoituksena on, että kukin tutustuu rauhassa keskittyen kahteen teokseen ja sitten halukkaat kokoontuvat lounaalle vaihtamaan ajatuksia. Hieno hanke! Ilmoittauduin jo mukaan.
Slow art näyttää Wikipedian mukaan tarkoittavan ensinnäkin sitä, että ei vierailla taideteoksen luona vain pikaisesti totetamassa sen, minkä jo tietää, vaan antaudutaan taiteilijan tarjoamalle matkalle teokseen kokonaisuutena. Toisekseen slow art voidaan tulkita vaikkapa huolelliseksi yksityiskohtaisuudeksi tai kierrätysmateriaalin käytöksi taiteen tekemisessä.
Minulla on taideopintojeni kautta kokemusta ensin mainitusta siinä, että olemme käyttäneet runsaasti aikaa tekemiemme teosten kritiikkiin. Olen oppinut siinä sen, että teoksesta tosiaan saa enemmän irti, kun käyttää aikaa sen tutkailuun ja varsinkin, jos voi vielä vaihtaa ajatuksia muiden kanssa.
Yksi hitaan taiteen muoto on mielestäni se, että käytetään teoksen luomiseen aikaa niin paljon kuin sitä tuntuu luontaisesti menevän, kunnes tulee tuo hetki, jolloin kokee astuneensa jonkinlaiseen tyveneen tilaan, jossa ei oikein tiedä enää miten jatkaisi. Silloin työ on todennäköisesti valmis. No, joskus on toki eduksi työlle, jos on kiire, mutta se ei sitten ole enää slow artia ... vai?
Yksi sovellus voisi olla sellainen, että työstää teosta vain pikkuisen kerrallaan ja antaa sen kypsyä pitkän ajan kuluessa. Lopputulos voi olla hyvin toisenlainen kuin nopeasti tehtynä.
Meillä kohtuullistajilla on mitä ilmeisimmin erilaisia painotuksia ajattelussamme. Olisivatkohan ilmastomuutosta miettivät ekosiftaajia, paremman elämän tavoittelijat elosiftaajia ja hedonistisesta joutilaisuudesta viehättyneet egosiftaajia? :)
Sampsa näyttää liittyneen lukijalistaan. Mukava kun tulit. Olen mielissäni asiasta. Haastankin sinut samalla eiliseen meemiini.
Samalla haastan kaikki muutkin lukijalistalaiseni samaan hommaan.
Raskolnikovin dilemma. Sekatekniikka, 2010.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti