Pappa vastaanottaa laatuaikaa

Taannoisessa Ylen Elämä pelissä -sarjassa puhuttiin muun muassa ajan uhraamisesta läheisilleen yhtenä onnellisuuden lähteenä.

Olen havahtunut huomaamaan, kuinka helposti yhteiskunnan kaikkialla läsnä oleva kilpailullisuus saa meidät tuntemaan itsemme niin kiireisiksi, ettei meille jää aikaa läheisillemme. Tai siis minut.

Tunnen imaisseeni itseeni sellaisen jatkuvan allokointivimman, että minun on jatkuvasti investoitava aikani "tuottavasti". Osa selittyy varmaankin luonteenpiirteilläni, kun olen niin syttyväinen ja optimistinen.
Toisaalta asioihin saattaa helposti tulla paneudutuksi liian perusteellisesti asioiden hoitumisen varmistamiseksi.
Tämä sitten heijastuu lähisuhteisiin.

Tänä viikonloppuna olen saanut vastaanottaa runsaasti laatuaikaa läheisiltäni. Yksi pojistani oli meillä vaimonsa ja poikansa kanssa perjantai-iltana, toinen vaimoineen eilisiltana yksi tyttären pojista, Simppa 8 v., oli meillä perjantaista tähän päivään.

Puuhailimme Simpan kanssa kaikenlaista mukavaa. Simppa maalasi akryylivareillä taulun. Värkkäsimme yhdessä viimejouluisesta aineistosta videon "Simpan joulu 2009" ja Simppa videoi enoansa ja tämän vaimoa. Simppa halusi myös videohaastatella minua ja sekin toteutettiin. Sitten vaihdettiin vuoroja. Saunassa käytiin miehissä Simpan kanssa ja ruokakaupassa myös.

Liekö elämän luonnollista kulkua, kun tunnen yhdeksi tämänhetkisen elämäni tärkeimmistä (ja mieluisimmista tehtävistä) isoisänä olemisen.

Päivän kiitollisuuden aihe: Rakkaan perhekunnan olemassaolo