Paljonko elämästä Hesarille?

Lukeminen on minulle läheinen ja luontainen tapa viettää vapaa-aikaa. Illalla ennen nukahtamista on mukava lueskella sängyssä. Siinä mieli tyyntyy ja jossakin vaiheessa alkaa tuntua, että valon voisi nyt sammuttaa. Voi tosin käydä niinkin, että on niin kiinnostavaa luettavaa, ettei tahdo malttaa lopettaa. Vielä yksi luku ja sitten vielä yksi ....


Etretatin hallinnollinen keskus

Usein luen Hesarin loppuun sängyssä. Tunnustan olleeni pitkän aikaa addiktoitunut kyseisen lehden lukemiseen. Ne nyt vain osaavat siellä lasitalossa koostaa päivittäin runsaan annoksen kiinnostavaa luettavaa. Olen tietoinen siitä Hesarin periaatteesta, että pääkirjoitukset edustavat lehden kantaa, ja muita juttuja voivat leimata kirjoittajien erilaiset aatteelliset taustat. 


Näkymä Etretatista

Mutta mutta ...! On myös syytä kritiikkiin. Huomaan hömpän alkaneen syödä laatulehden palstatilaa. Osa vaikuttaa huitaistulta tajunnanvirralta ja osa jonkinlaista kevytuutisoinilta. En tarkoita tässä taitavan nasevaa pakinointia, jolla on oma piristävä roolinsa.

Minusta vanhasta roolijaosta olisi syytä pitää kiinni, asialehti asialehtenä ja hömppä iltapäivälehtiin. Sähköisen median kilpailu kai taivuttaa Hesaria viihteellisyyteen.

Olen huomannut luiskahtavani lukemaan noita joutavuuksiakin. Kai voisin ryhdistäytyä ja tietoisesti jättää ne väliin. Sitten kun haluan lukea kevyempää, voin ostaa Iltsin.

Hesarin lukeminen rentouttaa. Silti voisi miettiä, paljonko vapaa-ajastani annan Hesarille. Varsinkin valtava sunnuntaipläjäys tahtoo vallata ison osan aamupäivää. No, kai sen huonomminkin voisi käyttää ja onhan se mukava olla kiireettömänä mukavan luettavan parissa.

Mutta jos arkipäivän Hesari vie vaikkapa tunnin ja sunnuntain kaksi, menee tähän julma osa vapaa-ajasta.

Lukeminen on saanut mahtavia kilpakumppaneita taistelemaan ajastamme. Facebook, bloggaus, Ylen Areena koukuttavat. Areenassa on mm. kiinnostavia historiadokumentteja, että niiden katsomatta jättäminen tuntuu menetykseltä. Kun ohjelmat ovat määräaikansa katsottavissa, voi kertyä urakkaa. Tämä on nyt sitä infoähkymaailmaa. Joskus tuntuu myös jotakin katsottuani, että olo olisi levollisempi, jos olisin lukenut kirjaa. Toisaalta elävä kuva saa nimensä mukaisesti historian elämään.