Arjaanneli ja Pellonpientare rohkaisevat minua olemaan kahlitsematta innostustani edellisen postaukseni kommenttilaatikossa. Kiitoksia!
Kyllä se voi mennä överiksi. Miniatyyriesimerkiksi voin helposti juuttua myöhään illalla tänne nettiin, kun on niin mukava pörrätä täällä, ja kuitenkin liian lyhyet unet painavat harteilla seuraavana päivänä.
Jos minulla on kovasti kiireitä töissä ja muita velvollisuuksia, en tahdo malttaa säännöstellä muita mukavia puuhia, ja sitten kuormitus on liian suuri. Ajan tuhatta ja sataa, enkä huomaa käyttäväni jo tuleviakin energiavaroja, ja sitten tulee äkkipysäys. Psykofyysinen systeemi onneksi toimii sulakkeena.
Perfektionismi voi pahentaa tilannetta, jos ei pysty hoitamaan ainakin osaa hommista vain 90 %:sti mikä on yleensä aivan kelvollisen järkevä taso.
Aino-Maijakin (Yksinkertaistaen) kirjoittaa perfektionismista. Hän erittelee ominaisuuden kahteen tyyppiin, joita voitaneen kutsua myönteiseksi ja kielteiseksi perfektionismiksi. Ensin mainitun tyypin edustaja pääsee määrätietoisesti ponnistellen tavoitteeseensa ja toinen taas lamaantuu, kun asettaa itselleen niin korkeat odotukset.
Myönteinen perfektionisti varmaan pärjää, jos hän on myös realisti. Tässä perfektionismi ei ehkä tarkoitakaan pikkutarkkuutta vaan sisukkuutta tai peräänantamattomuutta.
Minusta tuntuisi, että jälkimmäistä auttaisi kohtuullisuuden idea. Realismikaan ei olisi pahitteeksi.
Päivän äijä:
- Kulta! rakas! Mikä sul on? En ikinä oo nähny sun itkevän.
- Nyy-yh. Uhu-u. Ki-k kimi voitti!
Päivän pieni ilo: Pomon mukavan kannustava lausahdus sähköpostiviestissä.
Tekstit
Perfektionismi on taipumusta hioa asioiden yksityiskohtia jatkuvasti ilman, että osaa luovuttaa työtä käsistään ja hyväksyä sitä valmiiksi. Aino-Maijan tarkoittama asia on taas sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta, kunnianhimoa. Perfektionismillä on aina hieman negatiivinen sävy - on hyvä tehdä viimeisteltyä työtä, mutta toisaalta on myös opittava, että kyllin hyvä riittää. Näin ollen sanalla perfektionisti tuppaa olemaan aina hieman kielteinen sävy.
VastaaPoistaLamaaantuminen voi olla siten kytköksissä perfektionismiin, että ihminen vaatii itseltään liikaa eikä usko omiin onnistumisen mahdollisuuksiinsa. Ja nimenomaan tämä viime mainittu asia aiheuttaa lamaantumista, ei itseltä vaatiminen sinänsä eli korkeiden tavoitteiden asettaminen. Korkeita tavoitteita harvoin saavuttaa ellei niitä aseta itselleen, mutta samalla on uskottava itseensä - ja muistettava, että kyllin hyvä riittää eli turhien, asiaan vaikuttamattomien yksityiskohtien hiominen pitäisi unohtaa. Yksinkertaista, eh? Taisit juuri antaa minulle postaamisen aihetta. :)